Moikka kaikki ja anteeksi blogin hiljaiselo. Taas on menny oikeastaan viikkoja kun olis pitäny päivittää mutten ookkaan saanu sit aikaseks. Paljon on viikkojen aikana tapahtunut ja toisaalta taas ei sit paljoakaan mainitsemisen arvoista. Yritän nyt kuitenkin edes jotain saada päiviteltyä ja ehkä se siitä sit taas lähtee...
Juhannus oli ja meni, melkeen niinku normi viikonloppu, vähä niinku siinä kaiken muun sivussa. Ei oltu hirveemmin edes mietitty juhannukselle mitään ja perjantaina loppuviikosta iskiki pieni "Jussiressi". Ressin yli päästiin eikä sit edes sen kummemmin harkittu minnekkään lähtemistä kun kerran rahatilanneki on edelleen mitä on. Perjantaina päivällä käytiin hakemassa asemalta mun lapsuudenystävä Saija ja sen lapset Kaapo ja mun kummityttö Olivia. <3 Vietiin ne asemalta sit Taijan luo jossa istuttiin pari tuntia kuulumisia vaihtamassa. Oli kyllä niiiin ihana nähdä pitkästä aikaa, hirvee ikäväkin oli ehtiny jo tulla kun viime näkemisestä oli aikaa.. :) Illalla oltiin sit vaan ajelemassa Jennin ja Tuulian kanssa ja nautin YHDEN kylmän lonkeron. Lauantaina sit hengailtiin kans Taijan luona ja käytiin pörräilemäs, pikkasen oli normia kuolleempi kaupunki ja välillä oli pikkasen tylsääkin mut siinä mun juhannus. :D Ei vaan jotenki ollu edes tarvetta lähteä mihinkään remuamaan ja ton surkeen rahatilanteen takiakin oli ihan hyvä viettää tollanen rauhallinen juhannus! :D Sen verran tylsää oli kuitenki ajoittain että päätin ens vuoden varalle jo että suunnitelmat tehdään AJOISSA! Melkeen vois ehkä jotain festareita harkita tai sit vaihtoehtosesti joku ihana viikonloppu hyvässä seurassa jollain ihanalla mökillä vaikka jossain meren rannalla.. vois olla aika kova.. No, saa nähdä miten käy ja onhan siihen seuraavaan juhannukseen nyt vielä se about 361 päivää.. :D
Oon aina ollu kova pähkäilemään kaiken maailman juttuja, välillä vähä liikaaki ja sit otan hirveen ressin välillä mitä ihmeellisimmistä ja ihan pienistäkin jutuista. :D Nyt on kuitenkin viime kuukausina ollu aika paljon sellasta mulle oikeesti _TÄRKEIDEN_ asioiden pähkäilyä. Aikasemmin mietin hirveesti tuleeko yks asia koskaan selviämään ja saadaanko totuus selville ja vaikka ajoittain olin jo ns. "menettäny toivoni" sen suhteen että juttu koskaan selviäis niin niinhän siinä kuitenkin kävi että kolme viikkoa sitten sain mitä halusin, totuuden.
Ja jottei nyt kuitenkaan kuulostais aivan liian vakavalta niin tähän väliin mun on ehdottomasti hehkutettava hyvää ystävääni Jannea! :) Ollaan tunnettu nyt paria kuukautta vaille vuosi ja oon niin onnellinen että tutustuttiin! Oon periaattees nopee tutustumaan uusiin ihmisiin ja joidenki kanssa vaan synkkaa heti ekasta tapaamisesta lähtien. Janne on kuitenki kyllä yks niistä harvoista ihmisistä kehen tutustuessa tiesin alusta alkaen pitäväni tästä tyypistä ja paljon. Tähän vähän alle vuoteen on mahtunu paljon hyviä hetkiä ja sen verran mitä yhdessä on vietetty aikaa niin tylsää ei oo ollu. :D Ollaan naurettu PALJON mutta myös juteltu niistä vähä vaikeemmistakin jutuista ja täytyy sanoa että siinä on ihminen kenelle on helppo jutella. Jokaisen juttelu kerran jälkeen on jääny hyvä fiilis ja jos on ollukki jotain murheita niin aina on tullu fiilis että kaikki selviää. Täytyy nyt kai sit vielä myöntää että näköjään joku tosiaan myös lukee mua kun avointa kirjaa.. ;D Okei, tiedän että mulla on niitä aitoja ystäviä jotka tosiaan useimmiten osaa mua lukea ja todellakin auttaa jos apua jossain tarvin. <3 Sit on niitä ihmisiä jotka luulee osaavansa lukea mua ja mun ajatuksia. Nyt löytyi kuitenki ihminen jonka oon tuntenu vasta alle vuoden ja joka silti tuntee mut niiiin hyvin. Oon oikeesti vähä järkyttyny siitä että joku noin, periaatteessa lyhyen tuntemisen jälkeen voi lukea mua ja mun ajatuksia noin hyvin. Tietää ilman sanoja mikä mieltä painaa ja ennenkaikkea, PYYTÄMÄTTÄ yrittää auttaa! Muutenkin, vaikka alusta asti tiesin että tultais hyvin toimeen jne niin en osannu ihan odottaa että alle vuosi menee ja tää ihminen on yks tärkeimmistä ikinä! Kiitos Janne kaikesta, "sä tiedät"! ;) Oot tärkee! <3 Muillekin rakkaille, ihanille, niille aidoille ystäville ISO kiitos että ootte olemassa, mihin joutuisinkaan ilman teitä kaikkia.. :') <3
Voi meniks nyt vähä herkäks haha.. :D No mut jokainen ansaitsee kiitoksen joskus ja toi nyt sopi tohon väliin paremmin ku hyvin, toiset tajuaa ja toiset ei.. ;) Mutta joo, oikeestaan ei tosta asiasta ainakaan nyt toistaiseks enempää, pähkäily jatkuu ja aika näyttää mitä tulevan pitää. :) Alkuperänen pointti nyt lyhyesti sanottuna oli se että kolme pitkää viikkoa takana, oikeesti nää viikot on ollu pitkiä ku nälkävuodet(?!?) ja pähkäiltyä on tullu vähä liikaakin. Tänään tajusin että kesäkuu on kohta jo ohi ja mulle kesä ei oo vielä edes "alkanu", ei oo siis tullu tehtyä oikeen mitään kesäjuttuja ja muutenki on tullu vaan junnattua pähkäillessä. Luotan kuitenkin siihen että asiat järjestyy ennen pitkää ja jos ei, niin sit ei. Sit oon surullinen mut koska tietyille asioille ei vaan voi mitään ja koska en ite voi niille tietyille jutuille oikeen mitään ainakaan tällä hetkellä tehdä niin päätin nyt vaan maltillisesti odottaa ja kattoa mitä aika tuo tullessaan. Eli, vaikka tietyt asiat seilaakin mielessä lähestulkoon 24/7 niin aion nyt kuitenkin ainakin YRITTÄÄ jättää pähkäilyn vähä vähemmälle ja vaan rentoutua, nauttia niistä ystävistä ja KESÄSTÄ! :)
Mut joo, siinä nyt vähän tän hetken kuulumisia ja mietteitä. Nyt alan valmistautumaan ja paketoimaan muutamat paketit ja jahka Jenni saapuu, toivon mukaan on heränny, niin suunnataan kaupoille metsästämään se viimeinen puuttuva mutta niin toivottu lahja, roikkuvat korvikset. Tänään nimittäin vietän mun kummityttö Olivian kanssa oman JOULUN! :) Niinku aiemmin kirjotin, mä alotan kesän vieton tänään ja joulustahan se kesä onki hyvä alottaa, eiks niin?!? :D
Mitä teillä blogin lukijat kuuluu kesäsuunnitelmiin? :)
Ps. kommentteja, postaustoiveita ja mitä tahansa keksittekään, sana on edelleen vapaa ja kommentit tervetulleita ja uudet lukijat, tervetuloa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti