Supernanny.. tai sitten ei?!

"Näillä mennään siis tää viikko ja saa nähdä, ehkä munkin tulee postailtua enemmän aina sillä välin kun pikkutypy on päikkäreillä. :) " Haha! Noin postasin siis maanantaina ja montako kertaa oon sen jälkeen postannu?! Zero! Aina ei vaan kaikki mee niinku on suunniteltu ja se nähtiin taas tällä viikolla!

Maanantaina kello 7 muutin siis osan omaisuudestani ystäväni luo tarkoituksena asua viikon niiden vierashuoneessa ja olla sielä supernannynä jotta ystävä saa luettua pääsykokeisiin. No, maanantai menikin ihan mukavasti tosin ehkä turhan paljon aikaa meillä lukemisen sijaan ystävän kanssa kului ensin kuulumisten päivittelyyn kun ei oltu hetkeen nähty.. ;) Muuten siis kuitenkin pikku A.n kanssa päivä sujui varsin mukavasti mihin kyllä osaltaan vaikutti myös se että saatiin Neasta ja kummitypy Milasta seuraa iltapäiväksi. :) Iltapäivällä muutinkin sit omaisuuteni takas kotia kun tajuttiin että voin hyvin olla kotona yöt ja aamulla aina kasin aikaan tulla pelipaikalle J.n kyydillä samalla kun menee töihin. :) 

Mila rakastui täysin Adan muumi-marakasseihin! <3

Tiistaina olikin sitten vuorossa "ei niin mukava"-päivä. Pikkutypy huusi kun palosireeni lähes koko päivän lukuunottamatta meidän kärryttelylenkin alkua jolloin kärryteltiin soratiellä, ja loppua jolloin pikkutypy nukkui. Oli unohtanut mamma kertoa että neiti tykkää enemmän soratiellä kärryttelystä kuin tasaisesta menosta! ;) No, pääasia että tyttö nukahti ja loppujen lopuksi vetikin sit reilu parin tunnin päikkärit kun oli aamun päikkärit kivasti jäänyt kesken kiitos viereisen työmaan räjäytysten.. Vähiin jäi kuitenkin ne hyvät hetket mutta päivästä selvittiin kuitenkin ja kotia kun pääsin niin olihan se otettava palkinnoksi päikkärit! ;) 

Keskiviikoksi toivottiin sitten hiukan edes parempaa päivää mutta mitä vielä, ikävä mammaa vaivasi ja huutoa riitti. Vähiin jäi sitten lukemiset siltäkin päivältä ja vaikkei tyttö ookkaan mua koskaan vierastanut niin pariin otteeseen jo mietin että johtuuko huuto ainoastaan mun naamasta! :D Sovittiin sitten että seuraavana päivänä mä vietän vapaapäivän ja mummi saa hoitaa sen päivän hoitamiset. Mummin hoidossa oli tottakai menny kun unelma ja mietinkin jo että sinne meni mun supernannyn ura! Myöhemmin sit tultiin siihen tulokseen että taitaa nyt olla pikkutypyllä vaan joku äitivaihe menossa kun oli kuitenkin aamullakin huutanut heti jos mamma oli hävinnyt näköpiiristä.. Joten ehkä mulla onkin vielä toivoa edes vähän! ;) 

Torstaina ei kuitenkaan sekään mennyt ilman pikkuväkeä kun sain seurakseni kummitypyn mammansa kanssa. Päivä kului siis hyvässä seurassa kotona chillaillen ja pyykkirumbaa pyörittäen. Tuli muuten näistä kuvista mieleen että oli aika hauska miten Mila kovasti ihastui heti Adan muumi-marakasseihin kun taas Ada iski pienet kätensä heti Milan leikkipuhelimeen joka me Jennin kanssa Milalle jouluksi hankittiin. Oikein lelujen vaihtoviikko ollu tytöillä mutta onhan ne toisten lelut aina ainakin hetkellisesti tottakai mielenkiintoisempia kuin omat millä päivittäin tulee kotioloissa leikittyä! :D 

Mila soittelee ;)

Perjantaiksi sovittiinkin sit sellainen järjestely että Nea pakkaa Milan ja rattaat autoon, noukkii mut kyytiin ja mennään koittamaan josko pikkuneiti Ada olisi yhteistyökykyisemmällä tuulella ja antais mamman lukea. Perille kun päästiin aamu yhdeksän aikaa, olikin Ada jo ehtinyt ekoille päikkäreille joten ei muuta kun Mila kärryihin ja lähdettiin päikkäreiden metsästys kärrytelylle. Neidit nukkuikin sit sopivasti samoihin aikoihin ja heräämisen jälkeen, ei mitään ongelmaa. Neidit leikki nätisti kumpikin toistensa leluilla ja siinä se aamupäivä sit kuluikin varsin mukavasti pikkutypyjen leikkejä seuratessa. :) 

Kummitädin rakkaus <3

Muuten tää viikko onkin kulunut aikalailla kotioloissa. Eilen oltiin Jennin, Nean ja Taijan kanssa pitkästä aikaa porukalla liikenteessä vähän pörräilemässä ja katselemassa juhlakansaa kun täälä on tänä viikonloppuna Pfp, eli Pienet festarit preerialla-festarit. Aika huonosti oli vissiin porukkaa ollut ainakin välillä kun mukana olleiden kuvia naamakirjasta katteli, tais ihmiset viihtyä enemmän läheisellä laiturilla ja Faroksella kuin itse festari alueella eli hietskussa.. Tänään oon sit ollu enimmäkseen kotona. Illalla tosin pakkasin kassini ja olin menossa T.n luo yöksi mutta ehdinkin jo muuttaa mieltäni ja kotiutua sittenkin tossa puolen yön aikoihin joten nyt sit ajattelin postailla edes jotain kun kerrankin kotona olen näin lauantaina.. Outoa mutta tekee ehkä ihan hyvää välillä mullekin! :D

Mutta joo että sellasta tänne tällä kertaa! Nyt mä alan kattomaan onko tuo mikään tuo kympiltä alkava leffa, Sokkotreffit, ja kattoo sit jos ei uni tuu, niin jos vaikka päivittelisin jotain "rästissä" olevia postauksiakin valmiiksi tai ainakin edes vähän valmiimmaksi. ;) 

Mitäs teille kuuluu? :) 

Talvilomaviikon ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivä viikon kestävästä talvilomasta oli kyllä siis jo eilen mutta olin liian laiska kirjottaakseni eilen enää yhtään mitään. :D 

Sunnuntai-maanantai yö meni tosiaan vähäisillä yöunilla, blogaten ja Oscar-gaalaa sivusilmällä pällistäen. Aamu kuudelta alkoikin sit kuitenkin yllättäen sen verran paljon väsy painaa, että painuin vielä pariksi tunniksi peittojen alle ja sainkin jopa unen päästä vielä hetkeksi kiinni. :) 

Heräämisen jälkeen keittelin kahvit ja valmistauduin päivään josta ei sit touhua puuttunutkaan. Päästiin kerrankin ajoissa liikenteeseen porukalla kun Jenni kävi noukkimassa mut, Taijan ja Melinan kyytiin ja suunnattiin ystävän luo leikkimään ja kummitypyä katsomaan. :) Samalla päästiin edellisen päivän lastensynttäreiden rääppiäiskahville joten herkkujakin oli kahvin kanssa tarjolla. :)

Melina matkalla leikkimään :) 

Herkkuja tarjolla! :) Edellispäivän lastensynttäreiden jäljiltä oli jääny vielä mm. Nean leipomaa super hienoa angry birds-täytekakkua ja muffareita :) 

Siinä kyläillessä hurahtikin sitten heti muutama tunti ja hälinää kyllä riitti kun yhtäkkiä lopputulos olikin se että samasta talosta löytyi neljä kovaäänistä aikuista ja yhteensä kuusi, vähintäänkin yhtä kovaäänistä lasta! :) 

Väsynyt leikkijä :) 

Liekö syynä tuntien leikit vai se meteli ja hälinä mikä meistä kaikista lähti mutta kotimatkalla alkoi yhtä sun toista haukotuttaa eikä aikaakaan kun takapenkiltä jo kuului yhden pikkusen kuorsaus. :D

Kotiin tultua sainkin sit vielä kahvivieraita ja pienen odotuksen jälkeen postipate saapui tuomaan uusinta Avonin lähetystä. Loppuilta kuluikin sit vähän rauhallisemmissa merkeissä pienten päikkäreiden, kaunareiden ja asiakkaiden tilauksien pussittamisen parissa. :) 

Kaiken kaikkiaan oli kyllä kiva päivä ja tulipa kerrankin lähdettyä ajoissa liikkeelle siitä huolimatta että yöunet jäi lyhkäsiksi ja aamulla olis voinu kääntää vaan kylkeä. ;) 

Miten teidän muiden lomaviikko on lähteny käyntiin? :) 

I'm back!

Pahoittelut melkein kuukauden kestäneestä äkillisestä blogihiljaisuudesta. 

Iski vaan niin sellanen väsymys että ei yksinkertasesti jaksanu, eikä suoraan sanottuna kiinnostanutkaan kirjotella. Eipä tosin huvittanu tehdä paljoa muutakaan. 

Pidempään jatkunutta "matalapainetta" ei tokikaan yhtään helpottanu viikkoja kestäny sairastelu. Täälä kun käytiin läpi perus flunssan lisäksi 39 asteen kuumeet, iki-ihanaa norovirusta unohtamatta. ;S 

Suljin koneen kerrankin jo ennen kahtatoista ja painuin peiton alle. No, tässä sitä nyt istutaan reilujen kolmen tunnin yöunien jälkeen pirteenä ku peipponen! :D Heräsin jo kerran aiemminkin mutta sain hetken jatkettua unia. Nyt kuitenkin hetki sitten heräsin uudestaan niin pirteenä että taitaa olla mun yöunet tosiaan tältä yöltä nukuttu.. Liekö toi täysikuu mikä valvottaa vai mikä lie.. ;) 

Kun nyt kerran kuitenkin hereillä oon, niin päädyin nyt sit tekemään tän paluuni blogistaniaan tälleen salakavalasti yöaikaan. ;) Alunperin mun oli tarkoitus postailla aamulla herättyäni mutta meneehän tää nyt näinkin ja tässä samalla ajattelin nyt sit tsekkailla Oscar-gaalaa. :)

Kattooko joku muu Oscareita? :) 

Tosiaan, kerroinki jo postauksen alussa että matalapainetta ja pahaa mieltä on riittäny viime viikkoina. Muutama kuukausi on kieltämättä tullu aika kiitettävästi padottua fiiliksiä sisälle sen sijaan että niistä olis puhunu ja aika paljon on tullu stressattuakin, välillä typeristäkin jutuista. On vaan ollu niin paljo helpompi vedellä pakkeleiden mukana se kuuluisa tekohymy naamalle mikä ei varmastikaan oo tehny kovin hyvää.

(Ehkä mäkin ansaitsisin oman Oscarin?!) 

Enkä nyt tolla edellä mainitulla tarkota että viime kuukaudet olis ollu pelkkää tekohymyä, on niitä oikeesti hyviä ja kivojakin hetkiä tottakai tohon aikaan mahtunu mutta niin.. viime viikkoina vaan alkoi vähän turhan paljon asiat kasaantumaan ja sit alkoi stressata ja ahdistaakin entistä enemmän mitä ei yhtään helpottanu se että asioita jäi rästiin jne jne..

Nyt voin kuitenkin ilokseni kertoa, että toi aika taitaa olla mun kohdalla ohi! *Koputtaa puuta*

Oon, jos en nyt onnellinen, ("kun mikään ei riitä..") niin ainakin iloisempi kuin aikoihin ja fiilis on kaiken kaikkiaan aika hyvä! :) 

Mulla on huono tapa, varsinkin itseeni liittyvissä asioissa, ajatella että "mitä jos jotain kuitenkin sattuu, menee pieleen.." No, nyt sain hyvältä ystävältäni käskyn nauttia täysillä tästä hyvästä mielestä ja yritänkin nyt sit olla ajattelematta noin kuten yleensä. Lisäks tein päätöksen että nyt kun mieli on hyvä ja virtaa riittää niin kohdistan nää fiilikset oikeesti tärkeisiin asioihin, itseeni ja omaan hyvin vointiin sekä aitoihin ystäviin, opiskeluun ja muihin juttuihin jotka on mahdollisesti jääny jopa aivan liian vähälle huomiolle ton kaiken matalapaineen aikana.. :) 

Mutta joo, siinä nyt pahoittelupostaus kun ei hetkeen oo kuulunut. Mä jatkan nyt Oscareiden pällistämistä ja käyn samalla tsekkailemassa yhdessä mun lemppariblogissa vieläkö sieltä mulle osoitettu tunnustus löytyisi. :) Palaan sit myöhemmin ja yritän nyt tässä lomaviikon aikana saada aikaseks tehtyä myös niitä rästiin jääneitä postauksia ja lisäks olis tarkoitus toteuttaa myös niitä toivepostauksia. Postaustoiveita saa toki lisääkin jättää jos jollakin jotain olis mielessä, onpahan sit mistä valita kun inspiraatio iskee.. :) 

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille ihanille ja kiitos kun ootte jaksanu pysyä holleilla! <3

Mun tän hetken ehdoton lemppari, hyvän mielen biisi! :)
"Tän eteen tekeväni kaiken ja ennen monttubileitä ei taistelut lopu.." <3

Brunssi perjantai! :)

Kuten torstaina jo kirjottelin, oli perjantaina luvassa vähän erilaisempaa viikonlopun alotusta. Koska mulla oli vapaapäivä, olin kutsunu jo edellisellä viikolla lähimpiä ystäviä (joista muutama mammalomalla jos joku ihmettelee miten arkena onnistuu) tänne perjantaibrunssille. :) Vähän jo epäilytti ton mun sairastumisen takia että onnistuuko koko brunssi mutta olo parani kuitenkin sit sen verran että onnistuihan se! :)

Kummitypy Milan ja sen mamman kanssa odoteltiin brunssivieraita :) 

Vietettiin brunssia nyyttärimeiningillä ja tarjolla oli mm. sämpylöitä, croisantteja, Nean leipomaa ihanaa suolastapiirakkaa, munia, hedelmiä, dippivihanneksia, munia ja smoothieta. Juomien virkaa ajoi perus appelsiinimehu ja erilaiset vichyt sekä tietysti kahvi jota taidettiinkin keitellä heti muutama pannullinen että saatiin väsyneet aikuiset heräämään.. ;) Jälkkärikahvin kanssa nautittiin sit vielä Jutan leipomat cupcaket. :)

Brunssipöydän antimia..

ja jälkkärikahvin kaveriksi cupcakeja :)

Perjantain brunssia oli viettämässä yhteensä 8 aikuista ja 4 lasta, joista tosin yks aikuinen ja yksi lapsi pääsi tulemaan "rääppiäisiin" vasta kun suurin osa porukasta oli jo ehtinyt lähtemään. Joka tapauksessa, kuten voitte varmasti uskoa, hälinää riitti! :)

Melinan mielestä viinirypäleet tais olla parhaita.. :D 

Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi kiva toi erilainen viikonlopun alotus. Oli ihana nähdä niin monta ystävää arjen keskellä, vaikkakaan mitään kovin syvällisiä ei siinä ehtinytkään juttelemaan, siitä pitivät pienimmät brunssailijat huolen. ;) 

 Täytyy kyllä ehdottomasti ottaa joku kerta taas uusiks kunhan vaan aikataulut mätsää mutta tältä erää iso kiitos ihanat ystävät Nea & Mila, Jutta & Ada, Jenni, Minna, Tuulia, Jenna & Kristian sekä rääppiäisbrunssailijat Taija & Melina. :) <3

Ps. Täälä podetaa kai jotain arkeenpaluu ahdistusta mutta eiköhän se tästä. Jokatapuksessa, mukavaa alkanutta viikkoa teille ihanat lukijat! :)

Kulunut viikko

Tää koko viikko on ollu mitä mainioin. Ensiks maanantai-tiistai yönä sain viestin että kummilapseni on vihdoin syntynyt. Tyttöhän se sieltä sit loppuviimein tuli ja ai samperi että on sulonen tummatukka. <3 Tiistaina sit kun muutenkin hyvillä mielin ja innoissani pikkutypyn syntymästä heräsin uuteen päivään ja katoin puhelinta, niin huomasin että olin saanu toivomani ja kovasti odottamani viestin yhdeltä mulle tärkeeltä ihmiseltä. Lisää hyvää mieltä siihen päivään siis. :)

Muutenkin oikeastaan tää koko viikko on menny yllättävänkin hyvissä fiiliksissä. Paljon aikaa on tullu vietettyä rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa. Torstaina käytiin koulun jälkeen Jennin kanssa ihastelemassa pikkutypyä ja vei kyllä mun sydämen heti ekoilla treffeillä. Niin pieni ja sulonen pakkaus, kummitädin pikku nöpönenä. <3 

Perjantaina olin sit pitkästä aikaa kaupungilla, nykyään kun ei ihan hirveesti tuu keskustassa käytyä kiitos GW-Gallerian ja nettikauppojen. Tarkotus oli lähteä heti aamusta liikkeelle mut loppujen lopuks oltiin keskustassa vasta pitkälti puolen päivän jälkeen. Ravattiin tyttöjen kesken kaupasta toiseen metsästämässä mekkoja tulevia juhlia varten joista kohta lisää ja lisäks käytiin porukalla syömässä. :) 

Kuten aina, viikonloppu meni taas aivan liian nopeesti. Perjantai ja lauantai sujui aika tavanomaisissa merkeissä ihmisten kanssa treffaten ja pörräten. Ihan kokonaan ilman actionia ei tästäkään viikonlopusta selvitty mutta onneks sitä hauskaa ja kivaa oli kuitenkin enemmän. :) 

Tänään vietettiin isänpäivää ja muutenkin päivä on menny rauhallisissa tunnelmissa. Ilta on menny BB-talkshow.n parissa kuten aina sunnuntaina ja nyt katon sivusilmällä Halloween 5.sta samalla kun tätä päivittelen. Kello on jo taas pian kolme yöllä mutta koska mulla on rytmi niin sekasin ettei taas väsytä niin ajattelin vielä päivitellä ehkä erillisen postauksen tulevista juhlista ja kattoa jos osaisin sen ajastaa sit aamuksi. Sit jos jossain kohtaa koittais vaikka taas nukkuakin välillä ja sit hyvillä mielin kohti uutta viikkoa. :) 

Happy halloween!

Torstaina tosiaan oli tarkotus päivitellä vielä illalla lisää mutta iltakahvittelu ystävän luona venähti yöhön asti. :) Kahvin sijasta nautittiin kupilliset teetä, kummasti Jenna osas jo automaattisesti laittaa mulle sitä ihanaa shampanja teetä kysymättä, oon niin rakastunu siihen teehen. <3 Lisäks nautittiin Jennan tekemää ihanaa suklaajuustokakkua, oikeen herkkutorstai siis. :) 

Herkuttelujen ja BB.n jälkeen alettiin sit liekö halloweenin ansiosta puhumaan kaikista mahdollisista "kauhujutuista" joita tiedetään ja loppujen lopuks päätettiinkin lähteä ilta-ajelulle kattomaan yhtä spooooky paikkaa jossa paikallinen hevostalli järjestää kesäleirejä ja jossa huhujen mukaan kummittelee.. ;) Tallilta lähdettiin vielä kattomaan yhtä taloa joka aikoinaan on tippunu kalliolta ja josta liikkuu kans vaikka mitä pelottavia huhuja.. Lisäks pysähdyttiin autiolle matkikselle tupakille. Jenna luki kauhutarinoita puhelimestaan mm. yhdestä vanhasta rakennuksesta jota me oltiin Jennin kans harkittu meidän tän vuotisten synttäreiden juhlapaikaks.. Hrr.. Kauhutarinat, pimeys ja pieni tuulenvire aiheutti tietty sen että pienikin lehtien rapina sai kylmät väreet liikkeelle. :D On se jännä mitä mielikuvitus tekeekään vielä aikusenaki ihmismielelle.. Eniten tais kyllä Jenna olla "peloissaan", reppana! :) Kaiken kaikkiaan ihan kiva ilta oli ja jännitystäkin piisas mikä oli ihan kiva ku kyseessä oli kuitenki tollanen hmm.. itseaiheutettu hyvä jännitys :D 

Uskotteko te muuten yliluonnollisiin juttuihin tai saako esimerkiks joku tietty kauhutarina kylmät väreet kulkemaan yhä uudestaan ja uudestaan? :)

Eilinen menikin sit ihan vaan hengaillessa. Aika paljon tuli suunniteltua tulevia synttärijuhlia jotka tuleeki taas nopeemmin kun mitä ajateltiinkaan. Illalla käytiin sit vähän ajelemassa ja kattomassa  halloweenia juhlivia ihmisiä. Koin kyllä aikamoisen pettymyksen kun mitään halloweenin mukaisesti pukeutuneita ihmisiä ei pahemmin näkyny. :( Tää päivä onki menny enimmäkseen nukkuessa ja ihan vaan telkkaria kattellessa, nytkin taustalla pyörii talentti jota aina sivusilmällä vilkuilen. :) Illalla olis tarkotus mennä taas vähä pörräilemään että josko sit niitä pukeutuneitakin tänään näkyis.. ;) 

Hyrisyttävää halloweenia vaan lukijoille! <3

Ei niin positiivista, jatko-osa..

Edellisessä postauksessa kerroinki toissa viikon alun tapahtumista ja ajattelin nyt samaan syssyyn jatkaa samaa rataa kertomalla muista viime aikasista jutuista niin pääsee sit joskus kertomaan niistä kivemmistakin jutuista. Mulla kun näköjään on jonkun asteinen pakkomielle että asiat pitäis kertoa oikeessa tapahtumajärjestyksessa.. ;)

Tosiaan toissa viikon tiistaista ei oo sen kummempia muistikuvia enää tässä kohtaa. Tais mennä aikalailla hengaillessa se päivä kun toi maanantai oli mitä oli ja yöunien suhteenkin oltiin taas menty nollilla. Keskiviikkona iltapäivä ja ilta meni "vauvavahtina" kun rakas ystäväni Jutta näpersi ristiäiskakkujen koristeita. :) Näpsin puhelimella jopa pari kuvaa tuotoksista mutta kuinka ollakkaan johto on nyt hukkateillä enkä jaksa vaivata päätäni miettimällä mihin oon sen tällä kertaa saanu piilotettua.. :D Ihan kun toi maanantai ei olis ollu tarpeeks niin ilta huipentui sit siihen että kaveri oli niin kipee että pelkäs joutuvansa lähtemään sairaalaan. Säikähdyksellä onneks selvittiin ja kivut helpotti. 

Torstai menikin sit rauhallisena välipäivänä taas ja hengailun merkeissä aika lukuunottamatta pikasia reffejä meillä yhden vaaliehdokkaan kanssa jonka vaalikampanjaan mua pyydettiin edellisenä päivänä. Tästä lisää sit ehkä myöhemmin kun pääsen niihin kivempiin asioihin asti. :) 

Perjantai aamuna heräsin seitsemän aikoihin puhelinsoittoon Jenniltä (serkkuni jos joku lukijoista ei vielä tiedä :) joka oli herännyt koviin kipuihin. Käskytin Jennin sit pienen keskustelun jälkeen hakeutumaan suoraan lääkäriin ja ihme kyllä neiti uskoi kerrankin kerralla. ;) Tais olla likka oikeesti tosi kipee kun kerralla uskoi. :( Lääkäri käynnin jälkeen mitään sen kummempaa ei ollu kuitenkaan vielä selvinnyt mutta iltapäivällä ollessaan tulossa tänne oli sit lääkäri soittanu perään että labrojen tulokset oli tullu ja samantien kävi käsky päivystykseen. Jenni pyysi sit mut paikalle ja lähdettiinkin samantien kohti sairaalaa Tuulian kanssa joka just sattui olemaan täälä kahvilla. 

Sairaalassa alku meni odotellessa ja erilaisia tutkimuksia ja labroja käytiin ottamassa. Aiemmin saatu kipulääkitys oli jonki verran helpottanu kipuja ja me perus väsyneenä naureskeltiinkin vielä vähän mille sattui. Jenniä hoiti sairaanhoitaja joka on ollu mun kanssa samalla luokalla joten siitäkin syystä tuli sit vähän vitsailtua siinä samalla. Kiitokset Vaan P, Jennin hyvästä hoidosta! :) 

Vielä jopa vähän nauratti..

Jossain kohtaa sit alko pikkusen hymy hyytymään kun kuultiin mikä likkaa vaivaa. Haimatulehdus, ei mikään leikin asia niillä arvoilla mitä haima-arvot oli siinä kohtaa. :( Neiti tippaan ja piuhojen päähän, tieto että sisälle jää. Pikkusen heräs huoli kun erikseen sanottiin että laitetaan varmuudeksi osastolle joka on lähellä tehoa että jos yön aikana tilanne pahenee. 

Tilanne muuttui äkillisesti.. :(

Jäätiin sit Tuulian kanssa Jennin seuraksi siihen asti että sitä lähdettiin kuskaamaan osastolle. Vähän oli taas paha mieli jättää läheinen sinne yksin. :( Sairaalasta tultua hengailin sit vaan kotona ja vastailin huolestuneiden ihanien välittävien ihmisten kommentteihin. Oli oikeesti ihana nähdä miten moni välittää. <3

Parin tunnin kotona olon jälkeen ihana Jennika sit pelasti mut täältä neljän seinän sisältä ja tuli Charlotan kanssa hakemaan mut hetkeks vähä hengähtämään. Käytiin abc.llä kaffilla ja vähä pörräilemässä ja oli kyllä ihan kiva ja rentouttava ilta kaikesta huolimatta. :)

Lauantaina Nea tuli sit hakemaan mua kotoa jä käytiin Jennin luota hakemassa sille tavaroita ja sit sairaalaan kattomaan miten neiti jakselee. Tiputus oli onneks selvästi auttanu ja nopea toiminta oli onneks saanu myös arvot laskusuuntaan. :) Sairaalan jälkeen tulin pariks tunniks kotiin jonka jälkeen puolestaan Tuulia tuli hakemaan mua ja lähdettiin takas sairaalaan toiselle vierailutunnille. :) 

Pian kotiin pääsyn jälkeen alkoi tulla lisää paskaa ovista ja ikkunoista ja vietinkin sit suosiolla ihan vaan rauhallisen koti-illan vaikkakin ihana ystäväni Jenna houkutteli mua mukaan baariin, olis kuulemma tullu vaikka kotoa hakemaan, ihana. <3 

Ilta meni siinä sit ihan vaan hengaillessa ja siinä pohtiessa sitä taas huomas että mitä vaan voi tapahtua eikä koskaan tiedä ketä esimerkiks sairastuu yllättäen tai kenen aika päättyy milloinki. Enkä siis tarkota pelkästään tota Jennin juttua vaan lähinnä viittaan sit niihin muihinki juttuihin mitä kyseisenä iltana ja sen jälkeenkin on tullu ilmi. On se jännä miten kaikki paska kasaantuukaan aina samaan aikaan mutta täytyy yrittää pitää vaan mielessä että ilman niitä paskoja juttuja ei välttämättä osais nauttia niin kovin sit niistä hyvistä jutuista. Omalta kohdalta voin melko varmasti ainakin sanoa että lisää surua on luultavasti jo lähiaikoinakin luvassa mutta tarkempia tietoja odotellessa ei auta kun koittaa keskittyä niihin hyviin juttuihin ja niistä ajattelinkin sit postailla seuraavaks ettei nyt vallan ihan liian synkäks mee tää juttu. 

Sen kuitenkin sanon että älkää tuhlatko elämää esimerkiks turhiin riitelyihin tai tekemällä asioita mitä ette oikeesti halua vaan keskittykää ennemmin niihin hyviin juttuihin, pieniin arkisiin iloihin ja oikeesti tärkeisiin ihmisiin ja tehkää asioita joista oikeesti nautitteja saatte iloa koska koskaan ei voi tietää mitä jo seuraavassa hetkessä tapahtuu. <3

"Ei ole rohkeaa tehdä mitä haluaa, vaan tyhmää olla tekemättä..."

(eilen katsotusta elokuvasta mieleen jäänyt lause joka pitää niin paikkaansa)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

Ei niin positiivista

Niin vaan taas jäi se päivittäminen vaikka viimeks suunnittelin ihan hirveesti jatkavani piankin siitä mihin viimeeks jäin. Tässä nyt vaan on ollu aika hitosti kaikkea ja ennen kaikkea ei niin positiviista tapahtumaa ja sattumaa että eipä oo jaksanu oikeen tänne blogin puolelle tulla purkamaan vaikka mieli olis tehnytkin.. Lisäks kauan oon nyt miettiny mitä päivittelen ja mitä en, toisaalta kun olis kiva pitää blogi ah-kaikki on niin ihanaa-hyvän tuulen blogina, toisaalta taas, uskon että jokaisen elämässä on myös niitä varjopuolia niin miks jättää niistä kirjottamatta? Varsinkaan jos kyseessä on omasta elämästä kokonaisuudessaan kertova blogi. Ymmärrän kyllä että jotkut haluaa keskittyä blogissaan vaan niihin kivoihin juttuihin ja luen itekin myös sellasia blogeja. :) Mulle itelle nyt sopii kuitenkin paremmin se että kerron elämästä niinkun se on, sekä hyvistä että vähemmän hyvistä jutuista. En voi muutenkaan sietää sellasta yltiöpäistä asioiden kiillottelua kun tuskin kenenkään elämä todellisuudessa on pelkkää ruusuilla tanssimista niin siks näin. Ja aikusiahan tässä ollaan? Ainakin toivon ettei kukaan lapsi tänne eksy :)

Ajattelin nyt parin postauksen verran puida noita parin viime viikon suoraan sanottuna, paskoja tapahtumia. Josko sit pääsis taas niihin kivempiin aiheisiin, niitäkin kun onneks riittää. :)

Tosiaan toissaviikolta ei oo mitään päivityksiä koska viikko meni aika oman onnensa nojassa. Kirjottelinkin viimeks että jos olisin tienny sillon sunnuntaina minkälainen viikko on tulossa niin olisin ottanu vaan rennosti ja nukkunu! Mutta ei, enpä tienny ja näin ollen mulla ei sunnuntaina ollu illalla mikään kiire nukkumaan. Aamuyöllä kun olin sit menossa nukkumaan niin kuulin että kaveri oli saanu puukosta! Hyvästi yöunet.. Kaveri tuli sit vielä pienessä shokissa meille aamukahville kuuden aikaan aamulla ja siinä sit puitiin asiaa kun odoteltiin että kello menis eteenpäin että piti lähteä takas sairaalaan kirurgia tapamaan ja kattomaan kuinka pahasti on osunu. Pakko tähän väliin sanoa että kaveri ei ollu siis ite sekoillu mitään vaan ainoastaan puolustanu väkivallan uhriksi joutunutta naista ja siitä kiitoksena sai puukosta. 

Vähän ennen kahdeksaa lähdettiin sit takas kohti sairaalaa ja kuinka ollakkaan jouduttiin tilanteeseen että loppupäivästä istuttiin kaikki kuulusteluhuoneessa kuultavana. Ei voi muuta sanoa kun että voi paska! Ei oikeesti olis mitään mielenkiintoa ollu tohon hommaan, se kun ei liittyny meihin millään tavalla mutta minkäs teet, väärässä paikassa väärään aikaan, ei auta. Loppujen lopuks tän takia taidettiin sit olla vähä myöhässäkin sieltä sairaalasta vaikka hyvin lähellä oltiinkin ja odottelukshan se sit meni. Odottelua, lääkäriä, odottelua, röntgeniä ja lisää odottelua ja lääkäriä, muutama tunti meni sairaalassa ja sen jälkeen saatiinkin vielä lähteä silmät ristissä kohti poliisiasemaa kun kaverin piti mennä kuultavaksi noista yön tapahtumista. 

Puolen päivän jälkeen päästiin kotiin ja ajatuksena ottaa ansaitut päikkärit väliin jääneitä yöunia paikkaamaan. Kauaa ei kuitenkaan ehditty nukkua kun tuli puhelu että laitokselle kuultavaksi puolestaan noista aamun tapahtumista. Ei auttanu ku yrittää kupillisella kahvia saada ittensä edes vähä hereille ja ei muuta ku liikkeelle. Kuulemisten jälkeen suunnattiin sit Jennin kans vielä Nean luo kaffille, mulla ajatuksena et oltais tyyliin nähty vimppaa kertaa ennen vauvan syntymää ;) mut vähän meni toi arvaus mulla nyt mönkään.. Pari tuntia kaffittelua ja sithän oliki jo ilta ja päivä menny ku kotia takas päästiin.. Loistava alku viikolle, eikö? 

Ps. Lienee varmaan tarpeellista sanoa että kaveri voi hyvin ja onneksi kovin pahasti ei käyny. Shokilla, tikeillä ja sairaslomalla selvittiin, onneks! :)

Päivitysten kirimistä..

Hellurei kaikki ihanat lukijat! Ajattelin nyt vihdoin tulla taas vähä postailemaan kun kerran rauhallista koti-iltaa tässä vietän kynttilän valossa, hiusväri päässä BB.n alkua odottelemassa. :) 

Ensinnäkin pahoittelut jälleen pitkästä postaustauosta, tää viikko vaan on ollu aika kaoottinen eikä loppua näy. Aika paljon on ollu viime aikoina huolia ja murheita joista osa on ihan kaikkien tiedossa ja osa sit taas sellasia enemmän henk.koht. juttuja joista en nyt ainakaan tällä hetkellä halua kirjotella sen enempää muuta kun että surullista, eletään päivä kerrallaan. Kaikesta huolimatta on nyt kuitenkin vaan jatkettava elämää kaikinpuolin mahdollisimman normaalisti vaikkakin sit just nimenomaan päivä kerrallaan. Niinhän sitä sanotaankin ettei auta jäädä tuleen makaamaan joten ei auta, näillä mennään.

Reilu viikko sitten perjantaina vietettiin tosiaan Pukeudu Pinkkiin perjantaita ja sieltä on myös viimesin postaus lukuunottamatta edellisen arvonnan voittajan ilmoittamista. Pinkki perjantai sujui hengaillessa ja ajellessa. Lauantaina oli puolestaan sitte luvassa pientä juhlan tynkää tai toisin sanoen extemporelähtö viettämään iltaa pienellä mutta sitäkin paremmalla porukalla. :) Loppuillasta tai pitäiskö sanoa aamuyöstä, eksyin sit vielä kuinka ollakkaan, kellariin vielä yhdelle Jannea moikkaamaan. Oli kyllä super kiva jälleen kerran päästä pitkästä aikaa päivittelemään kuulumiset, siinä on ihminen joka tosiaan lukea mua välillä kun avointa kirjaa mikä ei kyllä haittaa ollenkaan. :) 

Sunnuntain facebook-päivitys kuuluikin sit näin: "näköjään toi bb.n kattelu & jekkubatteryt saattaa saada aikaan sen että voi itekin käyttäytyä vähän kun talossa olis.. Että hupsista saatana.. :D" Toi lause kiteytti illan aika hyvin eikä siitä oikeestaan sen enempää.. ;) Koko sunnuntai menikin sit kaikinpuolin rennoissa merkeissä kotosalla hengaillessa, kahvia juoden ja vähän sain jopa siivoiltua. :)

Pakko sanoa että jos olisin tolloin sunnuntaina aavistanu minkälainen viikko on tulossa niin olisin luultavasti ottanu vielä rennommin ja vaan nukkunu koko päivän ja keränny voimia tulevaan mutta koska en tietenkään tienny yhtään mitään niin eipä sit sunnuntai iltanakaan ollu mikään kiire nukkumaan mikä oli kyllä virhe.. 

Kirjottelen viime viikon tapahtumat vielä ehkä myöhemmin. Nyt on kuitenki tässä välissä aika mennä pesemään tää väri pois ennenku loppukin tukka tippuu päästä ja sit alkaaki kohta puolin jo tän päivän BB. <3

Seuraatteko te BB.tä? Suosikkeja? Inhokkeja? :)

Ps. Ensimmäisen kosmetiikka-arvonnan voittaja Aadalle terkkuja ja pahoittelut että paketin lähettäminen viivästyi. Paketti on kuitenkin viime viikolla pistetty postiin ja toivon mukaan jo perillä. :) 

Maakuntamatkailua & shamppanjateetä

Aamulla tunnin yöunien jälkeen kovasti uhosin olevani aikaansaava. Toisin kävi. Pienen neuvottelun jälkeen päädyttiin Jennin ja Nean kanssa lähtemään maakunta matkailemaan "vauvanhoukuttelureissulle" <3 Sitä kun ei tosiaan tiedä koska seuraavan kerran koittaa aika että kaikki lapset on samaan aikaan jossain muualla kuin kotona ja kun se pikkunenkin sieltä tekee tuloaan niin tuskin ihan hetkeen ainakaan tulee ihan vaan tyttöporukalla lähdettyä ilman lapsia mihinkään pörräilemään. Siispä aamukahvit naamaan ja Neaa kyytiin noukkimaan. :) 

Mitään päämäärää meillä ei ollut ja loppujenlopuksi päädyttiinkin sit lapualle. Tytöt kävi hakemassa kaupasta vichyä ja energiajuomaa sillä välin kun mä hoidin pari puhelua ja sit käytiin syömässä jonka jälkeen saatiinkin jos lähteä ajelemaan kotia kohti. Vaikka matkalla ei sen kummempaa ns. tarkoitusta ollutkaan niin oli kyllä kiva pitkästä aikaa ihan vaan tyttöporukalla parantaa maailmaa maisemien vaihtuessa ja syntyjä syviä pohtien. <3

Oon aina viihtyny autossa (:D) ja jotenkin just noi reissut johonkin edes vähä kauemmas kotinurkilta tekee välillä oikeesti ihan hyvää. Ei tarvi välttämättä edes puhua yhtään mitään vaan voi miettiä itekseen kaiken maailman asioita, välillä taas voi paasata porukalla suu vaahdossa ja välillä on pakko laittaa joku tietty hyvä biisi soimaan lujaa ja hoilata täysillä mukana. :'D Mä tykkään. <3

Iltapäivällä maakuntarundilta kotiutumisen jälkeen oli pakko ottaa pienet päikkärit kun tuntui että silmät painuu väkisin kiinni. Viime yön tunnin pitusiks jääneet yöunet siis otti veronsa ja jopa mä joka yleensä voisin valvoa vaikka kuinka pitkät pätkät putkeen, olin ihan finaalissa. Päikkäreiden jälkeen sit kaunarit, (mummo!) bb-extra ja salkkarit niin siinähän se ilta rennosti vierähtikin ennen ku ehti edes huomaamaan. :) 

Salkkareiden jälkeen päätettiin Jennin kanssa pörrätä vielä Jennan ja Maken luo teelle kun en oo sielä aikaisemmin saanut käydyksi vaikka kutsuttu on ties kuinka monesti. Oli kyllä niin ihana koti että ilmotinkin heti sinne saapuessani että tulin jäädäkseni ja taidan muuttaa sinne. ;) Loppujen lopuks, hyvää seuraa, takkatuli ja kynttilöitä, iso kupillinen aprikoosi-shamppanja teetä & bb, niistä oli tämä ilta tehty. <3

Ps. rakastuin ihan tohon aprikoosi-shamppanja teehen ja sekin pääsi nyt jo muutenkin kilometrien mittaiselle hankinta/toivelistalle! <3

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.

Tämän päivän ensimmäinen facebook-päivitys kuului tänään näin: "tuli siihen lopputulokseen että tän täytyy olla joku maanantain toinen tuleminen tai whatever, koska aamun tän hetkinen saldo reilun vartin hereillä olon jälkeen on: leivät homeessa (taas!) & kuuma kahvi sylissä.. Sen verran pitää kuitenkin koittaa kepillä jäätä että kynttilät palamaan ja uutta kaffia kuppiin.. Että huomenta vaan kaikille.. :)"

Niin. Osaatte varmasti tosta päätellä että aamu täällä alkoi taas noh, ei niin hienosti. Muutenkin oli aamulla niin kovin ihana päänsärky ja kaikinpuolin vetämätön olo, johtuen luultavasti jälleen kerran mitättömistä yöunista joille "pääsin" loppujenlopuksi vasta puoli kuuden aikaan aamulla.

Tänään oli onneksi tiedossa vapaapäivä mikä tuntuukin olevan yks niitä harvoja hyviä juttuja tässä päivässä. Vapaapäivän kunniaksi siis kynttilät palamaan, suosikkiblogien uusimmat postaukset valmiiksi auki ja kuppi kahvia, (tai no se tilkka mitä jäljelle jäi) naaman eteen ja hetki omaa, rauhallista aikaa. <3

Juotuani sen vähäisen lopun kahvista mitä kuppiin jäi kipattuani isoimman osan syliini, lähdettiin Jennin kanssa Nean luo kahville ja samalla napattiin Sara koulusta, päivän toinen hyvä asia. Supersulosta kun pieni 9-vuotias hihkasee hymyssä suin koulun parkkiksella että "tämäpä iloinen yllätys eikä äiti hiiskunut mitään että haette mut", sai hymyn huulille. :) <3 

Kolmannen kerran hymyn huulille sai tuleva kummilapsi joka hyvinkin innokkaasti näytti esittelevän liikkeitään innostuneille ja jännittyneen odottavaisille tuleville kummeille niin että ystävän maha vaan heilui taukoamatta. :D Aivan parasta. <3 En vaan millää malttais enää odottaa koska se pikkukaveri sieltä päättää syntyä ja kovasti jo sukupuoltakin jännitetään. Onneks tietää kuitenkin sen että ei enää kauaa.. <3

Nyt hetki sit kotiuduttua oli yllättäen pakko laittaa taas kynttilä palamaan kun se jotenkin niin ihanasti rentouttaa. Kohta olisikin luvassa mummoilua eli kaunarit! ;) <3 Illalla saan toivon mukaan dermon-pakettini josta myöhemmin sit lisää.. Luvassa siis ainakin näillä näkymin rento ilta ja pakko myöntää että taisihan tästä päivästä tulla sittenkin ihan onnistunut aamun hankaluuksista huolimatta. :)

Kivaa tiistaita teille ja muistakaa nauttia arjen pienistä iloista & ihanista jutuista. <3

Aamun tuntien pohdiskelua.

Oon viime aikoina miettiny aika paljon mitä elämältä halua ja vaikkei tuo sairaanhoitajan ammatti välttämättä ole se kaikista suurin unelma niin päätin nyt kuitenkin että haluan ne paperit. Oon siis halunnut koko ajan opiskella sairaanhoitajaksi mutta takataskusta löytyy myös muutamia muita haaveita, osa sellaisia joista ei ole taidettu vielä koskaan edes ääneen puhua ja osa sit sellasia jotka lähimpien ihmisten tiedossa. ;) 

Tulin kuitenkin pohdintojen jälkeen siihen tulokseen että koska a) ammatti on hyvä olla, b) sh olis se ykköstoive jos ajattelee järkeviä "uravalintoja" ja c) sh-opintoja on jo jonkuverran kasassa, niin lopputulos on se että aion nyt käydä mahdollisimman hyvin mutta nopeasti opinnot loppuun. En tosin tiedä voiko tässä kohtaa enää puhua nopeudesta haha.. ;)

Niille jotka ei vielä tiedä niin aloitin siis sh-opinnot jo vuonna 2007 syksyllä mutta erinäisistä syistä johtuen opinnot ovat "hieman" viivästyneet. Nyt tuntuu kuitenkin että näistä ajoista on sen verran aikaa että hetki voisi olla juurikin se oikea opintoihin keskittymiselle. 

Aloin viime yönä oikeen miettimään mun "opiskelutaustaa" ja tulin siihen tulokseen että en todellakaan ikinä, siis ikinä oo ollut mikään opiskelijatyyppi. :D Okei, ala-asteella koulu tais vielä olla ihan kivaa (uutta & jännää) mutta yläasteelle päästyä alkoi kiinnostaa vähän eri asiat kun koulu. ;D Yläasteen jälkeen hain lähihoitajaksi ja muistaakseni pääsinkin(?) mutta koska silloin piti pikkuisen vielä olla teinari ja angstata niin päädyin 10-luokalle korottamaan numeroita, mitä en kyllä kadu. Nostin 10-luokalla yhteensä 15 numeroa joten eiköhän se vuosi ollut sen arvoista vaikkakin muutaman nimeltä mainitsematton AIKUISEN mielestä tuhlasin aikaani.

10-luokan jälkeen hain kouluun mm. tänne media-assariks ja seinäjoelle lähäriks mutta jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen, minä joka en ole koskaan niin piitannut koulusta, hain myös lukioon! Media assariks olisin päässy mutta päätin jo pääsykoe päivänä että sinne kouluun en mene jos vaikka pääsisinkin ja seinäjoelle lähtökään ei olis tullut kyseeseen enää siinä vaiheessa joten kuinka ollakkaan, sinne lukioon mä sit päädyin ja muistan kuinka mama ressaili miten joku lukio multa sujuu, mä kun tosiaan olin tehnyt opiskelumotivaationi hyvin selväksi jo yläaste aikoina. :D No, eka jakso tais mennä kuten piti mutta sitten mentiin siitä eteenpäin ei niin täysillä palkkivalinnoilla. Kun 3-vuotta oli kulunut puuttui multa vielä 25 kurssia ja pari opettajaa ja opokin "hienovaraisesti" vihjaisi että voisin harkita amikseen hakua. Päätin kuitenkin toisin, marssin rehtorin puheille ja muistan "uhonneeni" jotain että "valmistun täältä nyt jouluna tai en ollenkaan" johon rehtorin kommentti tais olla tyyliin: "Taidat olla tosissas, siltä näyttäis, no kyllä sä meiltä tuen saat."

Mä olin tosissani. Se koulu ei ollu mun paikka mutta koska olin suoraan sanottuna tuhlannu sielä jo 3-vuotta niin halusin sieltä myös "valmistua" eli tää viimenen puoli vuotta (oikeesti vimpat 2 jaksoa) tultais menemään asenteelle paperit ja lakki mulle nyt tai ei koskaan! Viimeset 2 jaksoa eli 12 viikkoa oli sit mulla aikaa, kursseja puuttui 25 + kirjotukset päälle mutta niistä selvittiin. Muut teki 5kurssia per jakso, mä väänsin kahdessa jaksossa 25 joista suurimman osan itsenäisesti ja siihen päälle kävin vielä kirjottamas. Kaiken lisäks kirjotin vielä YLIMÄÄRÄSEN aineen mitä en vieläkään tajua että miks tossa tilanteessa piti tollanen(kin) päätös tehdä. 

En edes halua ajatella montako esseetä esimerkiksi tuli kirjotettua ton 12 viikon aikana mutta sen muistan että yötäpäivää niitä välillä kirjoitettiin ja liukuhihnatyönä. Kaiken kukkuraks olin viimeset viikot tosta ajasta kuumeessa mikä ei mikään ihme sillä rytmillä ja stressillä ollut ja mm. ruotsin kirjotuksissa tais kuumetta olla se 39 mittarissa. Ruotsin kirjotuksiin osallistuminen oli kyllä muutenkin siinä ja siinä, sain luvan osallistua jos palauttaisin viimeiset tehtävät vähintään puolta tuntia ennen kirjoitusten alkua! ;D 

Vaikka toi 12 viikkoa oli aikamoista hullunmyllyä niin sain kuitenkin ihan huikeen hyvän tuen koulusta kun opettajat myönsi lupia itsenäiseen opiskeluun, reksi kannusti, mun ihana oma opettaja joka mulle vaihtui ton kolmannen vuoden jälkeen soitteli jopa vapaa-ajallaan että miten jaksan ja edistyykö hommat. Lisäks muutamalta läheisimmältä ystävältä+sysseltä saatu apu ja tsemppaus oli korvaamatonta, (kiitos<3) niitä esseitä ja tehtäviä kun ajeltiin ihan sinne opettajien kotipostilaatikkoihinkin viemään kun deadlinet oli niin lähellä toisiaan ja tahti niin tiukka että välillä niitä joutui palauttelemaan illallakin. :D 

Muistan aina sen hetken kun opettaja soitti että "onneks olkoon, onnistuit!" ja mama ei uskonu ennenku opettaja sen sillekin erikseen puhelimessa sanoi, tais tokasta vielä että uskoo ja alkaa leipomaan vasta kun näkee nimen lehdessä! :D No, totta se oli kuitenkin ja sain kun sainkin sen lakin tällä mun tyhmällä, ei niin opiskelusta välittävällä päällä. Joulukuun viides päivä sit juhlittiin ihanien ihmisten kanssa ja sen jälkeen olikin sit vihdoin rentoutumisen aika. <3

Olin päättäny vaan olla puoli vuotta ennen hakemista uuteen kouluun mutta en sit jaksanutkaan vaan hengailla ja päädyin päiväkotiin kolmeks kuukaudeks työharjotteluun jonka jälkeen kesätöihin keskussairaalaan. Kevään haussa olisin hakenu ainoastaan lähihoitajaks mutta koska työkkäristä tuli käsky että yhteensä viiteen paikkaan on haettava niin päätin hakea puoliläpällä myös amk.n. Hakutoiveet oli kokonaisuudessaan 1.Sh 2. terkkari, 3. sosionomi, 4. lähäri ja 5. oli artesaani. Muistan ikuisesti kun olin saanut viestin että mut on valittu ja kelasin että joku frendi yrittää huudattaa mua. :D Soitin heti ekana mutsin hakuun että tulee kahvihuoneeseen ja muistan ikuisesti myös sen naaman kun kerroin että mut on valittu! :DD

Tästä tesktistä tuli nyt pidempi ku mun opiskeluhistoria ja pointtikin tais kadota matkan varrella mutta sen siitä saa kun tekee montaa asiaa yhtä aikaa. Tuli nyt kuitenkin aikalailla avattua mun opiskeluhistoriaa ja esimerkiks läheisimmät jotka tietää viime vuosien tapahtumista, ymmärtää varmasti mitkä on niitä syitä miks esim. nää amk-opinnot on näinki paljon venyny. Yks pointti nyt kuitenkin oli se että vaikka toi opiskelu ei ikinä oo ollu oikeen mun juttu niin tästä(kin) oon nyt päättäny selvitä ja ne paperit saada. Nyt vaan toivotaan että asiat menis niinku pitää, mitään ikävää ei sattuis ja yhtäkään leikkausta ei ainakaan seuraaviin kuukausiin tarvis mahduttaa.. ;D 

Wish me luck!!! ;)