Ei hyvää ilman pahaa..

Seuraa ehkä maailman pitkäveteisintä pähkäilyä, aikuisen teiniangsteilua ja analysointia joten jos harrastat pelkkiä hyväntuulen blogeja niin suosittelen ajan- ja hermojen säästämiseksi skippaamaan tämän tekstin. :) 

Nielurisoja ei mulla muistaakseni enään ole mutta kitarisoille olis viime aikoina tehnyt mieli monestikin esitellä maailmaa. On nimittäin viime aikoina ollu sen verran hermot piukassa ja hihatkin on palanu siihen tahtiin että välillä olis todellakin ehkä tehny hyvää mennä johonkin keskelle mettää, tai tässä tapauksessa peltoa kun tunnun sielä maalla niin kovin viihtyvän. 

Kaikkihan alkoi jo viime perjantaina. Oli ollu kaikinpuolin kiva päivä, oltiin kyläilty kummitypyn luona ja vietetty päivä perus hengaillen. Illalla iski sit hiukan ehkä surkee fiilis kun tuli siinä vähän ehkä liiankin kanssa pohdittua ja kuinka ollakkaan, jälleen kerran, kun paskaa tulee niskaan tai mieli on muuten paha niin tuleehan sitä itseään toki sit joka suunnasta tai sattuu jotain millä varmasti saadaan varmistettua että se mieli tosiaan on paha ja sellasena pysyy.

Olin selviytyny illan riennoista melkeen kotia asti ja aamuyön tunnit oli jo meneillään kun puski sellasta viestiä että mieli todellakin laski nollasta sataan sekunnissa ja kaupan päälle yöunetkin meni. (Joku muu sen sijaan toivon mukaan nukkui kovinkin makoisat yöunet..) En nyt ala puida tätä itse asiaa täälä sen kummemmin varsinkaan kun en loppujen lopuks edes itse ainakaan vielä kaikkea tiedä, mutta pointti oli siis se että mieleni todellakin pahoitin ja tästä johtuen viime päivät on menty aikamoisella matalapaineella. 

Oon yleensä vihaisena sellanen että joko paasaan ja skitsoilen ko. aiheesta niin kauan että alkaa jo itseäkin naurattaa, tähän ei yleensä edes mee kauaa, tai vaihtoehtoisesti oon sit todellakin "vihainen-vihainen". (Tajutkaa tai ette mitä tolla nyt sit meinaan :D ) Kun taas petyn tai pahoitan mieleni niin haluan joko olla itekseni mikä on tosi harvinaista mulle, siis että yksin viihtyisin, tai sitten voin olla seurassa mutta silti ns. omissa oloissa ja ajatuksissa. Perjantaina nyt sit onnistuin samanaikaisesti sekä pettymään/pahoittamaan mieleni sekä suuttumaan toden teolla, ei hyvä fiilis siis alkuunkaan. 

Tää fiilisten sekasoppa ja noin tunnin pituisiks jääneet yöunet sai sit aikaan sen että lauantaina kypsyin totaalisesti siihen puhelinrumbaan kun luuri soi ja piippas kaiken aikaa joten loppujen lopuks laitoin tylysti luurin äänettömälle, mitä en yleensä kovin helposti tee edes yöllä koska jollakin ystävällähän voi tulla vaikka jokin hätä ja sit en ookkaan tavoitettavissa, ja päivitin vielä naamakirjaankin niinkin kauniin päivityksen kuin:

"laitetaan nyt tänneki jos vaikka menis paremmin perille eli joo hengissä ollaan mutta ihan on tietoinen valinta että luuri äänettömällä eli on ihan se ja sama soittaako joku kerran vai sata, luultavasti en vastaa. Soitan takasin jossain kohtaa kun jaksan, jos jaksan. Tack o adjö."

Haha! Nyt jo vähän naurattaa toi päivityskin mutta sillä hetkellä oli kyllä nauru kaukana. Illalla onneks sitten Jenni pelasti mut neljän seinän sisältä ja käytiin vielä kidnappaamassa pienemmän kummitypyn äiti Neakin meidän matkaan pitkästä aikaa. <3 

Ajeltiin ympäriinsä, kuunneltiin musiikkia ja enimmäkseen oltiin vaan hiljaa. Teki tosi hyvää mulle kun sai rauhassa pähkäillä ja niin tais tehdä ainakin Neallekin hyvää se "hiljaisuus" kun taitaa olla ne hiljaiset omat hetket aika vähissä sielä kotona kun arkea pyörittää neljän lapsen kanssa :) Muutenkin ollaan joskus puhuttukin Nean kanssa siitä että on se hyvä kun joskus voi vaan olla, että vaikka on toisen seurassa niin välillä voi silti olla vaan hiljaa ja itsekseen pähkäillä ilman että tulee mitenkään ahdistunutta hiljaisuutta. :)

Siinä kun ajeltiin niin sattui sit sellanen jännä juttu että luuri alkoi huutamaan saapuneesta facebook-viestistä. Viesti alkoi muistaakseni kysymyksellä "kuka sua on loukannu" ja aika pian sen jälkeen alkoikin ilman mitään sen kummempaa "varoitusta" tulla ihan kuin jotain "analyysia" musta, siitä miten "kaikki varmaan kelaa että oon aina happy enkä koskaan siipi maas." Lisäks sain kaupanpäällisenä toteamuksen "toisaalta elät muita varten jos et oo huomannu näin btw, jos et oo huomannu et teet sitä, oon monesti miettiny et eläisit ittees varten ja alkaisit välittää itestäs enemmän, eikä se juurikaan itsekästä ole.."

Se mikä tässä jutussa on jännää, on se että nää sanat tuli ihmiseltä joka ei periaatteessa tunne mua kovin hyvin (tosin näköjään paremmin kun ajattelinkaan), ihmiseltä joka ei kuulu siihen ihan lähimpään ystäväpiiriin, ja jota tulee nähtyä todella harvoin. Olis ollu helpompi ymmärtää jos nää sanat olis tullu joltain tosi läheiseltä ystävältä joka tuntee mut läpikotaisin, kun että joltain "vieraammalta". Vielä jännemmän tästä teki se, että vaikka en tietenkään voikaan tätä myöntää, niin nää asiat tais kuitenkin osua aikalailla oikeeseenkin..

Nää sanat sai mut todellakin miettimään asioita joten taisivat tulla tarpeeseen. 

Kiitos siis sanojen sanojalle.

Mä luulen että jos huomenna lukisin tän tekstin niin huomaisin että tästä tekstistä tuli aivan älyttömän sekava mutta kunhan nyt pähkäilin ja saattaa olla että pähkäilen joskus toistekin. Mietin muuten aivan älyttömän kauan että kirjoitanko edes mitään ns."negatiivista" mutta sitten ystäväni fiksuna totes kun ääneen asiaa pohdiskelin että, "miks ei vois kirjottaa, en ymmärrä miks blogiin pitäis kirjoittaa vaan kaikki hyvät asiat kun kenenkään elämä nyt tuskin kuitenkaan mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ole.." ja niinhän se menee. Ymmärrä toki ns. hyvän tuulen blogit missä ollaan aina iloisia ja auringonpaisteisia ja luen sellaisia itsekin mielelläni mutta kuitenkin, tää on mun blogi ja jos mua jokin asia surettaa tai suoraan sanottuna vituttaa niin miksei se sais myös mun blogissa näkyä? 

Ja kuten sanottu ilman pahaa ei voi olla hyvääkään joten.. ;) 

Ja jos nyt joku jaksoi lukea tänne asti niin voin kuitenkin lohduttaa kertomalla että vaikka matalapaineella jatketaan niin huomenna päivitellään taas niistä kivemmista aiheista nimittäin ainakin vapusta on tulossa postausta ja lisäksi se kauan odotettu vauvajuhlapostaus alkaa olla vihdoin muutamaa kuvaa vaille valmis. :) 

Ps. Ja hei, jos joku nyt kelaa että alan julkaisemaan täälä jotain naamakirjan yksityisviestejä niin tarkoitus ei todellakaan, kunhan nyt lainasin paria lausetta kun aiheeseen liittyivät. :D Lisäks taidetaan olla kyseisen ihmisen kanssa sen verran kuitenkin samoilla linjoilla että tuskin tästä pahastuu joten.. :) Mutta joo, tästä postauksesta tuli nyt taas sen pitunen että eiköhän riitä tältä erää. Mä alan kattomaan tuhluriprinsessoja ja sit jos yrittäis nukkua, nää viime öiden minimaaliset yöunet alkaa tuntua.. 

Hyvää yötä kaikille!

Joulusta Juhannukseen ja takas..

Moikka kaikki ja anteeksi blogin hiljaiselo. Taas on menny oikeastaan viikkoja kun olis pitäny päivittää mutten ookkaan saanu sit aikaseks. Paljon on viikkojen aikana tapahtunut ja toisaalta taas ei sit paljoakaan mainitsemisen arvoista. Yritän nyt kuitenkin edes jotain saada päiviteltyä ja ehkä se siitä sit taas lähtee...

Juhannus oli ja meni, melkeen niinku normi viikonloppu, vähä niinku siinä kaiken muun sivussa. Ei oltu hirveemmin edes mietitty juhannukselle mitään ja perjantaina loppuviikosta iskiki pieni "Jussiressi". Ressin yli päästiin eikä sit edes sen kummemmin harkittu minnekkään lähtemistä kun kerran rahatilanneki on edelleen mitä on. Perjantaina päivällä käytiin hakemassa asemalta mun lapsuudenystävä Saija ja sen lapset Kaapo ja mun kummityttö Olivia. <3 Vietiin ne asemalta sit Taijan luo jossa istuttiin pari tuntia kuulumisia vaihtamassa. Oli kyllä niiiin ihana nähdä pitkästä aikaa, hirvee ikäväkin oli ehtiny jo tulla kun viime näkemisestä oli aikaa.. :) Illalla oltiin sit vaan ajelemassa Jennin ja Tuulian kanssa ja nautin YHDEN kylmän lonkeron. Lauantaina sit hengailtiin kans Taijan luona ja käytiin pörräilemäs, pikkasen oli normia kuolleempi kaupunki ja välillä oli pikkasen tylsääkin mut siinä mun juhannus. :D Ei vaan jotenki ollu edes tarvetta lähteä mihinkään remuamaan ja ton surkeen rahatilanteen takiakin oli ihan hyvä viettää tollanen rauhallinen juhannus! :D Sen verran tylsää oli kuitenki ajoittain että päätin ens vuoden varalle jo että suunnitelmat tehdään AJOISSA! Melkeen vois ehkä jotain festareita harkita tai sit vaihtoehtosesti joku ihana viikonloppu hyvässä seurassa jollain ihanalla mökillä vaikka jossain meren rannalla.. vois olla aika kova.. No, saa nähdä miten käy ja onhan siihen seuraavaan juhannukseen nyt vielä se about 361 päivää.. :D

Oon aina ollu kova pähkäilemään kaiken maailman juttuja, välillä vähä liikaaki ja sit otan hirveen ressin välillä mitä ihmeellisimmistä ja ihan pienistäkin jutuista. :D Nyt on kuitenkin viime kuukausina ollu aika paljon sellasta mulle oikeesti _TÄRKEIDEN_ asioiden pähkäilyä. Aikasemmin mietin hirveesti tuleeko yks asia koskaan selviämään ja saadaanko totuus selville ja vaikka ajoittain olin jo ns. "menettäny toivoni" sen suhteen että juttu koskaan selviäis niin niinhän siinä kuitenkin kävi että kolme viikkoa sitten sain mitä halusin, totuuden.

Ja jottei nyt kuitenkaan kuulostais aivan liian vakavalta niin tähän väliin mun on ehdottomasti hehkutettava hyvää ystävääni Jannea! :) Ollaan tunnettu nyt paria kuukautta vaille vuosi ja oon niin onnellinen että tutustuttiin! Oon periaattees nopee tutustumaan uusiin ihmisiin ja joidenki kanssa vaan synkkaa heti ekasta tapaamisesta lähtien. Janne on kuitenki kyllä yks niistä harvoista ihmisistä kehen tutustuessa tiesin alusta alkaen pitäväni tästä tyypistä ja paljon. Tähän vähän alle vuoteen on mahtunu paljon hyviä hetkiä ja sen verran mitä yhdessä on vietetty aikaa niin tylsää ei oo ollu. :D Ollaan naurettu PALJON mutta myös juteltu niistä vähä vaikeemmistakin jutuista ja täytyy sanoa että siinä on ihminen kenelle on helppo jutella. Jokaisen juttelu kerran jälkeen on jääny hyvä fiilis ja jos on ollukki jotain murheita niin aina on tullu fiilis että kaikki selviää. Täytyy nyt kai sit vielä myöntää että näköjään joku tosiaan myös lukee mua kun avointa kirjaa.. ;D Okei, tiedän että mulla on niitä aitoja ystäviä jotka tosiaan useimmiten osaa mua lukea ja todellakin auttaa jos apua jossain tarvin. <3 Sit on niitä ihmisiä jotka luulee osaavansa lukea mua ja mun ajatuksia. Nyt löytyi kuitenki ihminen jonka oon tuntenu vasta alle vuoden ja joka silti tuntee mut niiiin hyvin. Oon oikeesti vähä järkyttyny siitä että joku noin, periaatteessa lyhyen tuntemisen jälkeen voi lukea mua ja mun ajatuksia noin hyvin. Tietää ilman sanoja mikä mieltä painaa ja ennenkaikkea, PYYTÄMÄTTÄ yrittää auttaa! Muutenkin, vaikka alusta asti tiesin että tultais hyvin toimeen jne niin en osannu ihan odottaa että alle vuosi menee ja tää ihminen on yks tärkeimmistä ikinä! Kiitos Janne kaikesta, "sä tiedät"! ;) Oot tärkee! <3 Muillekin rakkaille, ihanille, niille aidoille ystäville ISO kiitos että ootte olemassa, mihin joutuisinkaan ilman teitä kaikkia.. :') <3 

Voi meniks nyt vähä herkäks haha.. :D No mut jokainen ansaitsee kiitoksen joskus ja toi nyt sopi tohon väliin paremmin ku hyvin, toiset tajuaa ja toiset ei.. ;) Mutta joo, oikeestaan ei tosta asiasta ainakaan nyt toistaiseks enempää, pähkäily jatkuu ja aika näyttää mitä tulevan pitää. :) Alkuperänen pointti nyt lyhyesti sanottuna oli se että kolme pitkää viikkoa takana, oikeesti nää viikot on ollu pitkiä ku nälkävuodet(?!?) ja pähkäiltyä on tullu vähä liikaakin. Tänään tajusin että kesäkuu on kohta jo ohi ja mulle kesä ei oo vielä edes "alkanu", ei oo siis tullu tehtyä oikeen mitään kesäjuttuja ja muutenki on tullu vaan junnattua pähkäillessä. Luotan kuitenkin siihen että asiat järjestyy ennen pitkää ja jos ei, niin sit ei. Sit oon surullinen mut koska tietyille asioille ei vaan voi mitään ja koska en ite voi niille tietyille jutuille oikeen mitään ainakaan tällä hetkellä tehdä niin päätin nyt vaan maltillisesti odottaa ja kattoa mitä aika tuo tullessaan. Eli, vaikka tietyt asiat seilaakin mielessä lähestulkoon 24/7 niin aion nyt kuitenkin ainakin YRITTÄÄ jättää pähkäilyn vähä vähemmälle ja vaan rentoutua, nauttia niistä ystävistä ja KESÄSTÄ! :)

Mut joo, siinä nyt vähän tän hetken kuulumisia ja mietteitä. Nyt alan valmistautumaan ja paketoimaan muutamat paketit ja jahka Jenni saapuu, toivon mukaan on heränny, niin suunnataan kaupoille metsästämään se viimeinen puuttuva mutta niin toivottu lahja, roikkuvat korvikset. Tänään nimittäin vietän mun kummityttö Olivian kanssa oman JOULUN! :) Niinku aiemmin kirjotin, mä alotan kesän vieton tänään ja joulustahan se kesä onki hyvä alottaa, eiks niin?!? :D

Mitä teillä blogin lukijat kuuluu kesäsuunnitelmiin? :)
Ps. kommentteja, postaustoiveita ja mitä tahansa keksittekään, sana on edelleen vapaa ja kommentit tervetulleita ja uudet lukijat, tervetuloa! <3