Pahoittelut melkein kuukauden kestäneestä äkillisestä blogihiljaisuudesta.
Iski vaan niin sellanen väsymys että ei yksinkertasesti jaksanu, eikä suoraan sanottuna kiinnostanutkaan kirjotella. Eipä tosin huvittanu tehdä paljoa muutakaan.
Pidempään jatkunutta "matalapainetta" ei tokikaan yhtään helpottanu viikkoja kestäny sairastelu. Täälä kun käytiin läpi perus flunssan lisäksi 39 asteen kuumeet, iki-ihanaa norovirusta unohtamatta. ;S
Suljin koneen kerrankin jo ennen kahtatoista ja painuin peiton alle. No, tässä sitä nyt istutaan reilujen kolmen tunnin yöunien jälkeen pirteenä ku peipponen! :D Heräsin jo kerran aiemminkin mutta sain hetken jatkettua unia. Nyt kuitenkin hetki sitten heräsin uudestaan niin pirteenä että taitaa olla mun yöunet tosiaan tältä yöltä nukuttu.. Liekö toi täysikuu mikä valvottaa vai mikä lie.. ;)
Kun nyt kerran kuitenkin hereillä oon, niin päädyin nyt sit tekemään tän paluuni blogistaniaan tälleen salakavalasti yöaikaan. ;) Alunperin mun oli tarkoitus postailla aamulla herättyäni mutta meneehän tää nyt näinkin ja tässä samalla ajattelin nyt sit tsekkailla Oscar-gaalaa. :)
Kattooko joku muu Oscareita? :)
Tosiaan, kerroinki jo postauksen alussa että matalapainetta ja pahaa mieltä on riittäny viime viikkoina. Muutama kuukausi on kieltämättä tullu aika kiitettävästi padottua fiiliksiä sisälle sen sijaan että niistä olis puhunu ja aika paljon on tullu stressattuakin, välillä typeristäkin jutuista. On vaan ollu niin paljo helpompi vedellä pakkeleiden mukana se kuuluisa tekohymy naamalle mikä ei varmastikaan oo tehny kovin hyvää.
(Ehkä mäkin ansaitsisin oman Oscarin?!)
Enkä nyt tolla edellä mainitulla tarkota että viime kuukaudet olis ollu pelkkää tekohymyä, on niitä oikeesti hyviä ja kivojakin hetkiä tottakai tohon aikaan mahtunu mutta niin.. viime viikkoina vaan alkoi vähän turhan paljon asiat kasaantumaan ja sit alkoi stressata ja ahdistaakin entistä enemmän mitä ei yhtään helpottanu se että asioita jäi rästiin jne jne..
Nyt voin kuitenkin ilokseni kertoa, että toi aika taitaa olla mun kohdalla ohi! *Koputtaa puuta*
Oon, jos en nyt onnellinen, ("kun mikään ei riitä..") niin ainakin iloisempi kuin aikoihin ja fiilis on kaiken kaikkiaan aika hyvä! :)
Mulla on huono tapa, varsinkin itseeni liittyvissä asioissa, ajatella että "mitä jos jotain kuitenkin sattuu, menee pieleen.." No, nyt sain hyvältä ystävältäni käskyn nauttia täysillä tästä hyvästä mielestä ja yritänkin nyt sit olla ajattelematta noin kuten yleensä. Lisäks tein päätöksen että nyt kun mieli on hyvä ja virtaa riittää niin kohdistan nää fiilikset oikeesti tärkeisiin asioihin, itseeni ja omaan hyvin vointiin sekä aitoihin ystäviin, opiskeluun ja muihin juttuihin jotka on mahdollisesti jääny jopa aivan liian vähälle huomiolle ton kaiken matalapaineen aikana.. :)
Mutta joo, siinä nyt pahoittelupostaus kun ei hetkeen oo kuulunut. Mä jatkan nyt Oscareiden pällistämistä ja käyn samalla tsekkailemassa yhdessä mun lemppariblogissa vieläkö sieltä mulle osoitettu tunnustus löytyisi. :) Palaan sit myöhemmin ja yritän nyt tässä lomaviikon aikana saada aikaseks tehtyä myös niitä rästiin jääneitä postauksia ja lisäks olis tarkoitus toteuttaa myös niitä toivepostauksia. Postaustoiveita saa toki lisääkin jättää jos jollakin jotain olis mielessä, onpahan sit mistä valita kun inspiraatio iskee.. :)
Kivaa alkavaa viikkoa kaikille ihanille ja kiitos kun ootte jaksanu pysyä holleilla! <3
Mun tän hetken ehdoton lemppari, hyvän mielen biisi! :)
"Tän eteen tekeväni kaiken ja ennen monttubileitä ei taistelut lopu.." <3
Mun tän hetken ehdoton lemppari, hyvän mielen biisi! :)
"Tän eteen tekeväni kaiken ja ennen monttubileitä ei taistelut lopu.." <3
Kaikilla sitä välillä kyntää eikä sille voi mitään mutta jos sä luulit pääseväsi meistä eroon niin erehdyt. Hieno kuulla että olet hengissä ja toivottavasti tuo korkeapaine kestää koska kevättä on ilmassa ja se ainoa oikea vuodenaika eli kesä saapuu vihdoin.
VastaaPoistaJoo hengissä ollaan, täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Kiva kuulla että täälä vielä joku on :)
PoistaLieneekö ollut täysikuu, kun minäkin heräsin jo kolmen aikaan tuijottelemaan kattoa. Siirryin siitä sit vähän ennen viittä sohvalle kattoon oskareita, kun ei nukkumatti sitten enää tullutkaan visiitille.
VastaaPoistaSe voi olla että se oli kyllä se kuu joka valvotti, ei olis nimittäin eka kerta. Luovutin ite kuuden aikaan ja hipsin takas peiton alle pariks tunniks ja kyllä vaan se uniki tuli kun kuuta ei enää näkyny.. :D
PoistaToisaalta välillä pitää rypeä niissä syvemmissä mudissa ja käydä juttuja läpi, siten oppii tuntemaan itseään ja elämään onnellisempaa, tasapainoisempaa ja itselleen rehellisempää elämää. pidemmän päällä.
VastaaPoistaKiva että oot takas :)
Totta toiki ja kieltämättä etenki viimesen vuoden aikana on kyllä tosiaan tullu opittua itestään uusia juttuja ja oppinu paremmin tajuamaan mikä on oikeesti tärkeetä. :)
PoistaNiin ja kiitos, oliki kiva tulla takas kun on noin ihania lukijoita! :)