Aamun tuntien pohdiskelua.

Oon viime aikoina miettiny aika paljon mitä elämältä halua ja vaikkei tuo sairaanhoitajan ammatti välttämättä ole se kaikista suurin unelma niin päätin nyt kuitenkin että haluan ne paperit. Oon siis halunnut koko ajan opiskella sairaanhoitajaksi mutta takataskusta löytyy myös muutamia muita haaveita, osa sellaisia joista ei ole taidettu vielä koskaan edes ääneen puhua ja osa sit sellasia jotka lähimpien ihmisten tiedossa. ;) 

Tulin kuitenkin pohdintojen jälkeen siihen tulokseen että koska a) ammatti on hyvä olla, b) sh olis se ykköstoive jos ajattelee järkeviä "uravalintoja" ja c) sh-opintoja on jo jonkuverran kasassa, niin lopputulos on se että aion nyt käydä mahdollisimman hyvin mutta nopeasti opinnot loppuun. En tosin tiedä voiko tässä kohtaa enää puhua nopeudesta haha.. ;)

Niille jotka ei vielä tiedä niin aloitin siis sh-opinnot jo vuonna 2007 syksyllä mutta erinäisistä syistä johtuen opinnot ovat "hieman" viivästyneet. Nyt tuntuu kuitenkin että näistä ajoista on sen verran aikaa että hetki voisi olla juurikin se oikea opintoihin keskittymiselle. 

Aloin viime yönä oikeen miettimään mun "opiskelutaustaa" ja tulin siihen tulokseen että en todellakaan ikinä, siis ikinä oo ollut mikään opiskelijatyyppi. :D Okei, ala-asteella koulu tais vielä olla ihan kivaa (uutta & jännää) mutta yläasteelle päästyä alkoi kiinnostaa vähän eri asiat kun koulu. ;D Yläasteen jälkeen hain lähihoitajaksi ja muistaakseni pääsinkin(?) mutta koska silloin piti pikkuisen vielä olla teinari ja angstata niin päädyin 10-luokalle korottamaan numeroita, mitä en kyllä kadu. Nostin 10-luokalla yhteensä 15 numeroa joten eiköhän se vuosi ollut sen arvoista vaikkakin muutaman nimeltä mainitsematton AIKUISEN mielestä tuhlasin aikaani.

10-luokan jälkeen hain kouluun mm. tänne media-assariks ja seinäjoelle lähäriks mutta jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen, minä joka en ole koskaan niin piitannut koulusta, hain myös lukioon! Media assariks olisin päässy mutta päätin jo pääsykoe päivänä että sinne kouluun en mene jos vaikka pääsisinkin ja seinäjoelle lähtökään ei olis tullut kyseeseen enää siinä vaiheessa joten kuinka ollakkaan, sinne lukioon mä sit päädyin ja muistan kuinka mama ressaili miten joku lukio multa sujuu, mä kun tosiaan olin tehnyt opiskelumotivaationi hyvin selväksi jo yläaste aikoina. :D No, eka jakso tais mennä kuten piti mutta sitten mentiin siitä eteenpäin ei niin täysillä palkkivalinnoilla. Kun 3-vuotta oli kulunut puuttui multa vielä 25 kurssia ja pari opettajaa ja opokin "hienovaraisesti" vihjaisi että voisin harkita amikseen hakua. Päätin kuitenkin toisin, marssin rehtorin puheille ja muistan "uhonneeni" jotain että "valmistun täältä nyt jouluna tai en ollenkaan" johon rehtorin kommentti tais olla tyyliin: "Taidat olla tosissas, siltä näyttäis, no kyllä sä meiltä tuen saat."

Mä olin tosissani. Se koulu ei ollu mun paikka mutta koska olin suoraan sanottuna tuhlannu sielä jo 3-vuotta niin halusin sieltä myös "valmistua" eli tää viimenen puoli vuotta (oikeesti vimpat 2 jaksoa) tultais menemään asenteelle paperit ja lakki mulle nyt tai ei koskaan! Viimeset 2 jaksoa eli 12 viikkoa oli sit mulla aikaa, kursseja puuttui 25 + kirjotukset päälle mutta niistä selvittiin. Muut teki 5kurssia per jakso, mä väänsin kahdessa jaksossa 25 joista suurimman osan itsenäisesti ja siihen päälle kävin vielä kirjottamas. Kaiken lisäks kirjotin vielä YLIMÄÄRÄSEN aineen mitä en vieläkään tajua että miks tossa tilanteessa piti tollanen(kin) päätös tehdä. 

En edes halua ajatella montako esseetä esimerkiksi tuli kirjotettua ton 12 viikon aikana mutta sen muistan että yötäpäivää niitä välillä kirjoitettiin ja liukuhihnatyönä. Kaiken kukkuraks olin viimeset viikot tosta ajasta kuumeessa mikä ei mikään ihme sillä rytmillä ja stressillä ollut ja mm. ruotsin kirjotuksissa tais kuumetta olla se 39 mittarissa. Ruotsin kirjotuksiin osallistuminen oli kyllä muutenkin siinä ja siinä, sain luvan osallistua jos palauttaisin viimeiset tehtävät vähintään puolta tuntia ennen kirjoitusten alkua! ;D 

Vaikka toi 12 viikkoa oli aikamoista hullunmyllyä niin sain kuitenkin ihan huikeen hyvän tuen koulusta kun opettajat myönsi lupia itsenäiseen opiskeluun, reksi kannusti, mun ihana oma opettaja joka mulle vaihtui ton kolmannen vuoden jälkeen soitteli jopa vapaa-ajallaan että miten jaksan ja edistyykö hommat. Lisäks muutamalta läheisimmältä ystävältä+sysseltä saatu apu ja tsemppaus oli korvaamatonta, (kiitos<3) niitä esseitä ja tehtäviä kun ajeltiin ihan sinne opettajien kotipostilaatikkoihinkin viemään kun deadlinet oli niin lähellä toisiaan ja tahti niin tiukka että välillä niitä joutui palauttelemaan illallakin. :D 

Muistan aina sen hetken kun opettaja soitti että "onneks olkoon, onnistuit!" ja mama ei uskonu ennenku opettaja sen sillekin erikseen puhelimessa sanoi, tais tokasta vielä että uskoo ja alkaa leipomaan vasta kun näkee nimen lehdessä! :D No, totta se oli kuitenkin ja sain kun sainkin sen lakin tällä mun tyhmällä, ei niin opiskelusta välittävällä päällä. Joulukuun viides päivä sit juhlittiin ihanien ihmisten kanssa ja sen jälkeen olikin sit vihdoin rentoutumisen aika. <3

Olin päättäny vaan olla puoli vuotta ennen hakemista uuteen kouluun mutta en sit jaksanutkaan vaan hengailla ja päädyin päiväkotiin kolmeks kuukaudeks työharjotteluun jonka jälkeen kesätöihin keskussairaalaan. Kevään haussa olisin hakenu ainoastaan lähihoitajaks mutta koska työkkäristä tuli käsky että yhteensä viiteen paikkaan on haettava niin päätin hakea puoliläpällä myös amk.n. Hakutoiveet oli kokonaisuudessaan 1.Sh 2. terkkari, 3. sosionomi, 4. lähäri ja 5. oli artesaani. Muistan ikuisesti kun olin saanut viestin että mut on valittu ja kelasin että joku frendi yrittää huudattaa mua. :D Soitin heti ekana mutsin hakuun että tulee kahvihuoneeseen ja muistan ikuisesti myös sen naaman kun kerroin että mut on valittu! :DD

Tästä tesktistä tuli nyt pidempi ku mun opiskeluhistoria ja pointtikin tais kadota matkan varrella mutta sen siitä saa kun tekee montaa asiaa yhtä aikaa. Tuli nyt kuitenkin aikalailla avattua mun opiskeluhistoriaa ja esimerkiks läheisimmät jotka tietää viime vuosien tapahtumista, ymmärtää varmasti mitkä on niitä syitä miks esim. nää amk-opinnot on näinki paljon venyny. Yks pointti nyt kuitenkin oli se että vaikka toi opiskelu ei ikinä oo ollu oikeen mun juttu niin tästä(kin) oon nyt päättäny selvitä ja ne paperit saada. Nyt vaan toivotaan että asiat menis niinku pitää, mitään ikävää ei sattuis ja yhtäkään leikkausta ei ainakaan seuraaviin kuukausiin tarvis mahduttaa.. ;D 

Wish me luck!!! ;)