Ei niin positiivista, jatko-osa..

Edellisessä postauksessa kerroinki toissa viikon alun tapahtumista ja ajattelin nyt samaan syssyyn jatkaa samaa rataa kertomalla muista viime aikasista jutuista niin pääsee sit joskus kertomaan niistä kivemmistakin jutuista. Mulla kun näköjään on jonkun asteinen pakkomielle että asiat pitäis kertoa oikeessa tapahtumajärjestyksessa.. ;)

Tosiaan toissa viikon tiistaista ei oo sen kummempia muistikuvia enää tässä kohtaa. Tais mennä aikalailla hengaillessa se päivä kun toi maanantai oli mitä oli ja yöunien suhteenkin oltiin taas menty nollilla. Keskiviikkona iltapäivä ja ilta meni "vauvavahtina" kun rakas ystäväni Jutta näpersi ristiäiskakkujen koristeita. :) Näpsin puhelimella jopa pari kuvaa tuotoksista mutta kuinka ollakkaan johto on nyt hukkateillä enkä jaksa vaivata päätäni miettimällä mihin oon sen tällä kertaa saanu piilotettua.. :D Ihan kun toi maanantai ei olis ollu tarpeeks niin ilta huipentui sit siihen että kaveri oli niin kipee että pelkäs joutuvansa lähtemään sairaalaan. Säikähdyksellä onneks selvittiin ja kivut helpotti. 

Torstai menikin sit rauhallisena välipäivänä taas ja hengailun merkeissä aika lukuunottamatta pikasia reffejä meillä yhden vaaliehdokkaan kanssa jonka vaalikampanjaan mua pyydettiin edellisenä päivänä. Tästä lisää sit ehkä myöhemmin kun pääsen niihin kivempiin asioihin asti. :) 

Perjantai aamuna heräsin seitsemän aikoihin puhelinsoittoon Jenniltä (serkkuni jos joku lukijoista ei vielä tiedä :) joka oli herännyt koviin kipuihin. Käskytin Jennin sit pienen keskustelun jälkeen hakeutumaan suoraan lääkäriin ja ihme kyllä neiti uskoi kerrankin kerralla. ;) Tais olla likka oikeesti tosi kipee kun kerralla uskoi. :( Lääkäri käynnin jälkeen mitään sen kummempaa ei ollu kuitenkaan vielä selvinnyt mutta iltapäivällä ollessaan tulossa tänne oli sit lääkäri soittanu perään että labrojen tulokset oli tullu ja samantien kävi käsky päivystykseen. Jenni pyysi sit mut paikalle ja lähdettiinkin samantien kohti sairaalaa Tuulian kanssa joka just sattui olemaan täälä kahvilla. 

Sairaalassa alku meni odotellessa ja erilaisia tutkimuksia ja labroja käytiin ottamassa. Aiemmin saatu kipulääkitys oli jonki verran helpottanu kipuja ja me perus väsyneenä naureskeltiinkin vielä vähän mille sattui. Jenniä hoiti sairaanhoitaja joka on ollu mun kanssa samalla luokalla joten siitäkin syystä tuli sit vähän vitsailtua siinä samalla. Kiitokset Vaan P, Jennin hyvästä hoidosta! :) 

Vielä jopa vähän nauratti..

Jossain kohtaa sit alko pikkusen hymy hyytymään kun kuultiin mikä likkaa vaivaa. Haimatulehdus, ei mikään leikin asia niillä arvoilla mitä haima-arvot oli siinä kohtaa. :( Neiti tippaan ja piuhojen päähän, tieto että sisälle jää. Pikkusen heräs huoli kun erikseen sanottiin että laitetaan varmuudeksi osastolle joka on lähellä tehoa että jos yön aikana tilanne pahenee. 

Tilanne muuttui äkillisesti.. :(

Jäätiin sit Tuulian kanssa Jennin seuraksi siihen asti että sitä lähdettiin kuskaamaan osastolle. Vähän oli taas paha mieli jättää läheinen sinne yksin. :( Sairaalasta tultua hengailin sit vaan kotona ja vastailin huolestuneiden ihanien välittävien ihmisten kommentteihin. Oli oikeesti ihana nähdä miten moni välittää. <3

Parin tunnin kotona olon jälkeen ihana Jennika sit pelasti mut täältä neljän seinän sisältä ja tuli Charlotan kanssa hakemaan mut hetkeks vähä hengähtämään. Käytiin abc.llä kaffilla ja vähä pörräilemässä ja oli kyllä ihan kiva ja rentouttava ilta kaikesta huolimatta. :)

Lauantaina Nea tuli sit hakemaan mua kotoa jä käytiin Jennin luota hakemassa sille tavaroita ja sit sairaalaan kattomaan miten neiti jakselee. Tiputus oli onneks selvästi auttanu ja nopea toiminta oli onneks saanu myös arvot laskusuuntaan. :) Sairaalan jälkeen tulin pariks tunniks kotiin jonka jälkeen puolestaan Tuulia tuli hakemaan mua ja lähdettiin takas sairaalaan toiselle vierailutunnille. :) 

Pian kotiin pääsyn jälkeen alkoi tulla lisää paskaa ovista ja ikkunoista ja vietinkin sit suosiolla ihan vaan rauhallisen koti-illan vaikkakin ihana ystäväni Jenna houkutteli mua mukaan baariin, olis kuulemma tullu vaikka kotoa hakemaan, ihana. <3 

Ilta meni siinä sit ihan vaan hengaillessa ja siinä pohtiessa sitä taas huomas että mitä vaan voi tapahtua eikä koskaan tiedä ketä esimerkiks sairastuu yllättäen tai kenen aika päättyy milloinki. Enkä siis tarkota pelkästään tota Jennin juttua vaan lähinnä viittaan sit niihin muihinki juttuihin mitä kyseisenä iltana ja sen jälkeenkin on tullu ilmi. On se jännä miten kaikki paska kasaantuukaan aina samaan aikaan mutta täytyy yrittää pitää vaan mielessä että ilman niitä paskoja juttuja ei välttämättä osais nauttia niin kovin sit niistä hyvistä jutuista. Omalta kohdalta voin melko varmasti ainakin sanoa että lisää surua on luultavasti jo lähiaikoinakin luvassa mutta tarkempia tietoja odotellessa ei auta kun koittaa keskittyä niihin hyviin juttuihin ja niistä ajattelinkin sit postailla seuraavaks ettei nyt vallan ihan liian synkäks mee tää juttu. 

Sen kuitenkin sanon että älkää tuhlatko elämää esimerkiks turhiin riitelyihin tai tekemällä asioita mitä ette oikeesti halua vaan keskittykää ennemmin niihin hyviin juttuihin, pieniin arkisiin iloihin ja oikeesti tärkeisiin ihmisiin ja tehkää asioita joista oikeesti nautitteja saatte iloa koska koskaan ei voi tietää mitä jo seuraavassa hetkessä tapahtuu. <3

"Ei ole rohkeaa tehdä mitä haluaa, vaan tyhmää olla tekemättä..."

(eilen katsotusta elokuvasta mieleen jäänyt lause joka pitää niin paikkaansa)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3