Niin vaan taas jäi se päivittäminen vaikka viimeks suunnittelin ihan hirveesti jatkavani piankin siitä mihin viimeeks jäin. Tässä nyt vaan on ollu aika hitosti kaikkea ja ennen kaikkea ei niin positiviista tapahtumaa ja sattumaa että eipä oo jaksanu oikeen tänne blogin puolelle tulla purkamaan vaikka mieli olis tehnytkin.. Lisäks kauan oon nyt miettiny mitä päivittelen ja mitä en, toisaalta kun olis kiva pitää blogi ah-kaikki on niin ihanaa-hyvän tuulen blogina, toisaalta taas, uskon että jokaisen elämässä on myös niitä varjopuolia niin miks jättää niistä kirjottamatta? Varsinkaan jos kyseessä on omasta elämästä kokonaisuudessaan kertova blogi. Ymmärrän kyllä että jotkut haluaa keskittyä blogissaan vaan niihin kivoihin juttuihin ja luen itekin myös sellasia blogeja. :) Mulle itelle nyt sopii kuitenkin paremmin se että kerron elämästä niinkun se on, sekä hyvistä että vähemmän hyvistä jutuista. En voi muutenkaan sietää sellasta yltiöpäistä asioiden kiillottelua kun tuskin kenenkään elämä todellisuudessa on pelkkää ruusuilla tanssimista niin siks näin. Ja aikusiahan tässä ollaan? Ainakin toivon ettei kukaan lapsi tänne eksy :)
Ajattelin nyt parin postauksen verran puida noita parin viime viikon suoraan sanottuna, paskoja tapahtumia. Josko sit pääsis taas niihin kivempiin aiheisiin, niitäkin kun onneks riittää. :)
Tosiaan toissaviikolta ei oo mitään päivityksiä koska viikko meni aika oman onnensa nojassa. Kirjottelinkin viimeks että jos olisin tienny sillon sunnuntaina minkälainen viikko on tulossa niin olisin ottanu vaan rennosti ja nukkunu! Mutta ei, enpä tienny ja näin ollen mulla ei sunnuntaina ollu illalla mikään kiire nukkumaan. Aamuyöllä kun olin sit menossa nukkumaan niin kuulin että kaveri oli saanu puukosta! Hyvästi yöunet.. Kaveri tuli sit vielä pienessä shokissa meille aamukahville kuuden aikaan aamulla ja siinä sit puitiin asiaa kun odoteltiin että kello menis eteenpäin että piti lähteä takas sairaalaan kirurgia tapamaan ja kattomaan kuinka pahasti on osunu. Pakko tähän väliin sanoa että kaveri ei ollu siis ite sekoillu mitään vaan ainoastaan puolustanu väkivallan uhriksi joutunutta naista ja siitä kiitoksena sai puukosta.
Vähän ennen kahdeksaa lähdettiin sit takas kohti sairaalaa ja kuinka ollakkaan jouduttiin tilanteeseen että loppupäivästä istuttiin kaikki kuulusteluhuoneessa kuultavana. Ei voi muuta sanoa kun että voi paska! Ei oikeesti olis mitään mielenkiintoa ollu tohon hommaan, se kun ei liittyny meihin millään tavalla mutta minkäs teet, väärässä paikassa väärään aikaan, ei auta. Loppujen lopuks tän takia taidettiin sit olla vähä myöhässäkin sieltä sairaalasta vaikka hyvin lähellä oltiinkin ja odottelukshan se sit meni. Odottelua, lääkäriä, odottelua, röntgeniä ja lisää odottelua ja lääkäriä, muutama tunti meni sairaalassa ja sen jälkeen saatiinkin vielä lähteä silmät ristissä kohti poliisiasemaa kun kaverin piti mennä kuultavaksi noista yön tapahtumista.
Puolen päivän jälkeen päästiin kotiin ja ajatuksena ottaa ansaitut päikkärit väliin jääneitä yöunia paikkaamaan. Kauaa ei kuitenkaan ehditty nukkua kun tuli puhelu että laitokselle kuultavaksi puolestaan noista aamun tapahtumista. Ei auttanu ku yrittää kupillisella kahvia saada ittensä edes vähä hereille ja ei muuta ku liikkeelle. Kuulemisten jälkeen suunnattiin sit Jennin kans vielä Nean luo kaffille, mulla ajatuksena et oltais tyyliin nähty vimppaa kertaa ennen vauvan syntymää ;) mut vähän meni toi arvaus mulla nyt mönkään.. Pari tuntia kaffittelua ja sithän oliki jo ilta ja päivä menny ku kotia takas päästiin.. Loistava alku viikolle, eikö?
Ps. Lienee varmaan tarpeellista sanoa että kaveri voi hyvin ja onneksi kovin pahasti ei käyny. Shokilla, tikeillä ja sairaslomalla selvittiin, onneks! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti