2.2.2012

Sori parin päivän kestonen blogissa vallinnut hiljaisuus mutta ei oo oikeen ollu fiilistä kirjottaa. Tiistaina oli ihan jees päivä, ei varmaan mitään erikoista kun en muista mut sit menin päikkäreille. Päikkäreiltä ku heräsin (illalla!) niin oli tullu sellanen viesti joka johti aikamoiseen hajoiluun. Oli oikeesti työn ja tuskan takana ettei olis heti tullu suoraan sanottuna itku. No, Mr. J heitti mut sit rakkaan ystäväni luo missä olinkin sit yötä ja siellähän se itkuki sit jo tuli.. Onneks sielä oli pikkumies joka piristi omalla ihanalla tavallaan. <3 En halua, enkä edes voi tästä nyt sen enempää puhua mutta tilanne on edelleen se et surullisena vedetään päivä kerrallaan. Kiitos M, ku sain tulla yöks, ja kiitos kaikki muut ihanat ystävät jotka ymmärrätte et nyt on paha mieli mutta en vaan voi puhua. Älkääkä olko huolissanne, kyllä mä pärjään.

Eilinen tuliki sit vietettyä enimmäkseen kotona, ihmisten kans kaffitelles. Illalla tuli sit fiilis että pakko päästä edes johonkin ja olin sit reipas ja -20 asteen pakkasesta huolimatta vetäsin lenkkarit jalkaan ja lähdin ajatustentuuletus lenksulle. Tuli taas huomattua että lähteminenhän se on se vaikein juttu. Kun vaan otti ja lähti niin tunnin leksuhan siinä tuli sit vedettyä pakkasesta huolimatta ja pakko myöntää, siitä tuli kyllä ihan hyvä fiilis. Täytyy koittaa ottaa taas tavaksi.. kun vaan ens kerralla muistais ottaa niistopaperia mukaan ja ehkä vielä pikkusen enemmän vois pukea päälle. :)

Tää seuraava asia josta kirjotan ei sinänsä kenellekkään ulkopuoliselle kuulu mutta koska tarkkanäköisimmät stalkkerivat ovat jo facebookista jotain havainneet niin ajattelin nyt erikseen tästäkin hiukan kirjoittaa niin ei tarvitse sit jokaisen erikseen soitella ja kysellä.. :DTosiaan tän "rumban" alkaessa luurit soi aika huolella ja kyselyitä tuli oikeesti joka suunnasta, niin vaan ihmisiä kiinnostaa muiden elämät.. :D Elikkä, viime kuukausien aikana on sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä, ja näihin kuukausiin on mahtunut fiiliksiä ja tunteita laidasta laitaan. Näiden kuukausien aikana on tullu vedettyä läpi kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet surusta ja pelosta, huolesta ja turhautumisesta aina pettymisten kautta sinne lähestulkoon vihaan asti ja kuten moni (lue: KAIKKI) ystävät, kaverit ja tutut tietää, erään monen vuoden takaisen ystävän kanssa välit eivät ole olleet mitkään parhaat mahdolliset.

Tää asia on nyt kuitenkin sillä tavalla käsitelty että asioista on puhuttu suoraan niiden oikeilla nimillä ja ihan naamatusten ja eilen juotiinkin sit pitkästä aikaa, ihan mun aloitteesta, teet yhdessä. Tosiaan meni sit se 6 kuppia per naama ja aika paljo saatiin siinä juteltuakin. Tiedän että moni ihmettelee nyt tätä mut tää nyt oli mun valinta eikä siihen kenelläkään pitäis olla sanomista? Kaikki tekee virheitä joskus mut eikö ne ystävät oo ne jotka ne virheet yleensä anteeks antaa? En meinaa että kaikki unohtuis noin vaan tai että kaikki olis kuten ennenkin mut mun mielestä on vaan turhaa tuhlata elämää mihinkään turhaan vihan pitoon kun voi ihan hyvin senkin ajan käyttää niiden asioiden ja välien korjaamiseen. Aikaa tää tulee viemään mutta mun mielestä jokainen ansaitsee sen uuden mahdollisuuden varsinkin jos sitä oikeesti haluaa ja sit kans yrittää korjata niitä asioita. Tästä asiasta ei nyt sit oikeestaan ookkaan muuta sanottavaa. Jos jotakin nyt jäi joku asia mietityttämään tai joku nyt jotain ihmettelee tai haluaa kysyä niin nyt siihen on mahdollisuus ihan vaikka tuolla kommenttien puolella ja ihan anonyymistikin voi kysyä jos ei omalla nimellä uskalla.. Anyway, toivon että tätä asiaa ei nyt sit jatkossa sen kummemmin spekuloida koska niinku sanoin, ei tää edes kenellekkään muulle kuulu ja muutenkin, eiköhän tässä oo ollu jo tarpeeks vaikeeta muutenkin itse kullakin...

Eipä oikeestaan muuta tähän väliin, kirpsakkaa pakkaspäivää teille kaikille, menkää lenkille, ei se pakkanen oikeesti ketään tapa! =)