Arkea vaan

Aurinkoista huomenta ihanat! <3

Tosiaan päivitykset tulee nyt vähän viiveellä mutta ollu tässä kaiken näköstä niin ei oo ehtiny ja jaksanu. Ja jos nyt joku ajatteli että taas jotain masentavaa niin ilokseni voin kertoa että ei mitään ikävää, päin vastoin! :)

Tosiaan viikko tuli maalla asusteltua ja kokeiltua maalaiselämää kun oltiin Jennin kanssa ystäväpariskunnan koissuvahtina kun olivat ulkomailla. :) Ystävät lähti reissuun jo torstaina mutta mä olin sen ensimmäisen yön kaupungissa kun oli ne torstaina kummitypy Milan hoitonakki ja perjantaina olikin sit vuorossa ne Jutan mummin juhlat. :) 

Perjantaina juhlien jälkeen sit raahasin sen muuttokuormani landelle ja kaks yötä sielä kunnes oli taas pakko tulla kaupunkiin yöksi kun maanantaina oli pieni reissu liittyen siihen mun mahdollisesti toteutuvaan haaveeseen. ;) 

Maanantaina sit menin takaisin maalle ja torstaihin asti tuli nautittua Irma-koiran seurasta ja maalaiselämästä. Päivät kului enimmäkseen hengaillen ja nauttien. Keskiviikkona Nea pakkas tytöt autoon ja tulivat mua moikkaamaan kun Jennikin oli töissä ja torstaina vietettiin sit siivouspäivää kun ajattelin että olis ystävillä kivempi kotiutua reissusta puhtaaseen kotiin. Päivä meni siis tiskatessa, pyykätessä, pölyjä pyyhkien ja lattioita pesten, tosin, lattiat jouduin pesemään pimeässä kun sopivasti meni sähköt mutta eiköhän niistä nyt edes vähän puhtaat tullu ja ajatus on kai tärkein. :) 

Nyt on viikko oltu taas kotona ja päiviin on mahtunu ystäviä ja vielä vähän lisää ystäviä. Lisäks Julle oli tullu pitkästä aikaa tänne käymään vähän reilu kuukauden ikäisen vauvansa kanssa ja pakkohan sitä oli heti käydä sit yks ilta Taijan luona ihastelemassa, ihana pieni nöpönenä. <3 Paljon muutakin on viime päiviin mahtunu ja mietittävää on kieltämättä riittäny mutta tällä hetkellä oon fiiliksellä että näillä jos mennään niin oon enemmän ku tyytyväinen! :) Toki riittää mietittävää vieläkin, tällänen kaikki mulle heti vastauksia myöden-ihminen kun oon mutta eiköhän ne loputkin vastaukset löydy sit ajan kanssa. :) 

Oon muuten nyt kahtena iltana käyny pitkästä aikaa lenksuilemassa ja todellakin, hyvältä tuntuu. :) Eilen jopa ylitin itteni ja otin juoksuaskelia jonka lisäks kävin juoksentelemassa yhtiä rappusia edes takas.. Öö.. Mulla taitaa olla joku useamman päivän auringonpistos tai jotain! :D No, pääasia että hyvältä tuntuu! :)

Lenksupolun lemppari <3

Mutta joo että sellasta tänne. Tää oli nyt tällänen pikapäivitys kun odottelen ystävää kahvittelemaan ja sit saakin alkaa valmistautumaan kun yhdeltä aika työkkikseen. Illemmalla pitäis vihdoin yks tehtävä saada tehtyä loppuun niin sais ihan virallisestikin sen kesäloman aloittaa ja lisäks tälle tukalle olis pakko tehdä jotain kun vaan osaisin päättää mitä väriä sitä laittais, vaihtoehtojahan tosiaan nyt riittää kun arvon tumman, punaisen, uuden oranssin ja jopa BLONDIN välillä.. Joo-o, älkää kysykö mitä mulle tapahtuu, en todellakaan itekään tiedä.. ;) 

Aurinkoista torstaita kaikille! <3

Juhlia ja maalaiselämää

Perjantaina aamu alkoi ihanan pitkällä ja rauhallisella aamukahvittelulla auringon paistaessa. <3

Aamukahvi paras kahvi & vielä lemppari kupista <3

Aamukahvin jälkeen aloin sit hissukseen valmistautumaan juhliin! <3 Tällä kertaa juhlittiin rakkaan lapsuuden ystäväni Jutan Meri-mummin 90-vuotis synttäreitä. Ollaan Jutan perheen kanssa oltu perhetuttuja vuosikausia ja Jutan mummi onkin aina ollut mulle kuin oma mummi joten oli ihanaa kun olivat mutkin kutsuneet. <3

Juhlissa oli muuten pitopalvelusta tilattu ruoka ja kermaperunoiden ja kanan lisäks tarjolla oli ehkä maailman arasta kukka- ja parsakaaligratiinia! <3 Jälkkärikahvien kanssa tarjolla oli sit mm. Jutan tekemiä kakkuja, se nainen todellakin kyllä osaa kuten kuvista näkyy! :) 

Juhlista kotiuduin vasta ilta yhdentoista aikaa ja nopeesti kävin vaan keräilemässä "muuttokuormallisen" omaisuuttani mukaan ja matka landelle alkoi. Pakkohan oli naamakirjaankin sit päivitellä että nyt ollaan landelaisia.. ;) Loppuilta menikin sit aloille asettuessa ja Irman kanssa ilta-auringosta nauttien. :)  

Tulee nyt "pikkusen" viiveellä nää postaukset eli tosiaan kyse on toissaperjantaista. Olin silloin jo aloittanu tän postauksen kirjoittamisen mutta jäi sit kesken kun tuli jotain muuta ja nytkin piti tulla vaan pikasesti päivittelemään tää loppuun että pääsee eteenpäin kun hirveesti olis kirjoteltavaa mutta niin olis kyllä hommiakin täälä kotona.. :)

Mitäs muille kuuluu? Joko on talviturkkeja heitetty? :) 

Kuluvaa viikkoa

Heipparallaa! 

Pariin päivään ei ookkaan tullu taas päiviteltyä mutta josko nyt euroviisuja odotellessa vähän taas päivittelis. :)

Maanantaina tosiaan olin sielä koululla treffaamassa lääkelaskujen opettajaa ja ens viikon perjantaina olis sit tenttiä luvassa. Saa nähdä miten mun käy, olis tietty kiva alottaa kesäloma jos läpi menis mutta.. No, uskallan epäillä koska pessimisti ei pety?! On muuten paskaa tuo, koska mä ainakin petyn silti vaikka olisinkin yrittäny miten jotain juttua ajatella pessimistisesti! Tai sit en oo vaan ollu tarpeeks vakuuttava pessimisti..?! :D

No, oli miten oli mutta tosiaan, tiistaista lähtien on nyt jännitetty yhtä asiaa ja vaikka oon siinä yrittäny ajatella miten pessimistisesti niin en silti meinaa pysyä housuissani kun oon niin innoissa! :D Kirjottelinki jo tiistaina että odottelen tärkeetä sähköpostia ja tulihan se ja vielä nopeemmin ku ajattelinkaan. Kyse on siis yhdestä mun monen vuoden haaveesta joka nyt mahdollisesti saattaakin toteutua ja kaiken lisäks vielä tosi nopeestikin. Muutamalle kaverille oon jo hypettäny kun en oo malttanu pysytellä hiljaa mutta teille muille postailen tästä sit jossain kohti myöhemmin jahka saan tietää enemmän ja että toteutuuko tämä haave nyt loppuviimein vai ei, mutta tosiaan, jännityksessä elellään.. ;) 

Tiistai meni siis jännittäessä ja kummitypyn mamman kanssa kahvitellessa. Muuta sen kummempaa en tiistaina sitten tainnukkaan puuhailla kun ei kerran oo mitään ainakaan mieleen painunu. :D

Keskiviikkona sit jatkettiin jännittämistä, hoideltiin parit puhelut tähän mahdollisesti toteutuvaan haaveeseen liittyen, jännitettiin vähän lisää ja alettiin odottaa tulevaa maanantaita kuin kuuta nousevaa sekä kahviteltiin kummitypyn vanhempien kanssa ihan vaan vaihteeksi. ;) 

Neiti oli saanut ensimmäiset omat aurinkolasit <3

Torstaina aamulla heräsinkin sitten jo seitsemän jälkeen reilu kolmen tunnin yöunien jälkeen kun ulkomaille lähdössä ollut ystävä tuli sokerointiin. No, ei mennyt ihan kuten strömsössä tällä kertaa ja kun aikaakin siinä hetki oli niin ihana ystävä kesytti mun kulmat pitkästä aikaa. Oikeesti hävettää ihan tunnustaa kuinka surkea oonkaan kulmiani laittamaan mutta onneks mulla on mun luottokulmienlaittaja joka osaa ne muotoilla just eikä melkeen kuten haluan, Minnalle terkut lämpimään ja kiitos vielä. <3

Puolen päivän aikaan oli sit mun vuoro lähteä kyläilemään kummitypyn kotiin kun vuorossa oli Milan ja muiden lasten hoitonakki. Iso osa ajasta meni lattialla lelujen keskellä pötkötellen ja kummitädin naamalle nauraen, kummitustypyn- ja tädin laatuaikaa siis. <3

Hengailua <3

Ihmeteltiin.. 

ja maisteltiin kummitätien ostamaa puhelinta, näkyis miellyttävän ja hyvä niin. :) 

Hoitonakin jälkeen oli sit pakko ottaa pikkuset päikkärit lyhyeks jääneiden yöunien takia, jonka jälkeen lähdettiin sit illalla vielä kaupoille ja hakemaan avaimia tänne maalle. ;) 

Mutta hei, nyt alkaa c.s.i ja sit sen jälkeen saakin jo virittäytyä euroviisutunnelmaan joten taidanpa eilisistä juhlista ja tästä päivästä päivitellä vasta myöhemmin. 

Terkkuja maalta, täälä on ihanaa & aurinkokin on paistanu koko päivän! <3

Meinaako muut katsoa euroviisuja ja onko oma suosikki Suomen 

vai kenties jonkun muun maan edustaja? :) 

Sekalaisia otoksia menneeltä viikolta

Ajattelin nyt päivitellä niitä menneen reilu viikon kuulumisia kun eilen tosiaan jäi koko homma ton rilli-episodin takia. Mitään sen kummempaa ei oo kyllä varmaan edes tapahtunut tässä mutta muistellaan nyt edes jotain. :D Enimmäkseen aika on menny kotona hengailuun ja vaan olemiseen. Suomen pelejä on tullu seurailtua tottakai ja siitä tulikin mieleen että täälä taas yks piiloblondi intoutui oikeen veikkaamaan taannoista Suomen peliä jonka pelasivat Saksaa vastaan! :D 

Ajattelin innoissani koittaa miten käy ja niinpä minä, jääkiekosta saati muiden maiden pelilahjoista tietämätön menin veikkauksen sivuille ja veikkasin. Kuten mainittu, mitään en lätkästä tajua tai ainakaan tiedä mikä maa on hyvä ja mikä ei niin päätin sitten luottaa fiilikseen. Pistelin sitten ainoastaan yhden veikkauksen intuitioon luottaen ja voi sitä riemua kun peli päättyikin ihan kuten olin veikannut eli 4-3 Suomelle! Vaan, eipä ollut tämä piiloblondi tajunnut että olisi pitänyt veikata 3-3 voittaakseen jotain. Pikkusen verran harmitti kun tajusin että jatkoajalla tullutta maalia ei tähän veikkaukseen hyväksytä vaan ainoastaan varsinaisella peliajalla tulleet maalit. No, aina oppii uutta ja saa nähdä josko intoudun veikkaamaan vielä uudestaankin. ;)

Viikko sitten perjantaina ennen tätä kyseistä epäonnen peliä Minna pelasti mut tulemasta mökkihöperöksi soittelemalla että mennään amarilloon syömään. En edes muista koska olisin tätä ennen ollut viimeksi "ulkona syömässä", edellis kerrasta taitaa olla ainakin vuosi, joten oli ihan kivaa vaihtelua ja pelasti edes vähän päivää kun pääsi pois neljän seinän sisältä hyvän ystävän seuraan. :) 

Jiri odottelemassa ruokia :) 

Elämäni ensimmäinen ravintola jälkkäri :D

Amarillossa käynnin jälkeen paineltiinkin sitten landella pällistelemään tätä aiemmin mainittua Suomen peliä ja siinähän se päivä kivasti vierähtikin. Lauantailta ei ookkaan muistikuvia, olin kyllä selvinpäin siis mutta muisti pätkii.. :D Perus lauantaita taidettiin viettää ja sunnuntaina muistaakseni katottiin sit taas ihan vaan vaihteeks lätkää, tällä kertaa Taijan luona, ja tuli napattua kuvaki Melinan lätkätuuletuksesta! :D Ihana! <3

Viimeseen viikkoon onki sit kuulunu lisää lätkää, ystäviä, kummitypyn halimista & pusuttelua, "röökiprojektin" aloittelua ja litroittain kahvia sekä eilen tosiaan kävin koululla tsekkaamassa lääkelaskutentin tuloksia. Myös maalla meidän omalla mökillä tuli käytyä viime lauantaina kun onnistuin unohtamaan kotiavaimet lähtiessäni ostamaan äitienpäiväkukkia. Ei auttanut siis kun lähteä landelle vanhuksilta avaimia hakemaan mutta olihan nyt ihanaa päästä pitkästä aikaa mökille penkomaan ja suunnittelemaan.. ;) 

Lauantaina istuttelin sitten vielä mamalle perinteisen äitienpäiväpuskan sijaan orvokkeja parvekkeelle ja sunnuntaina vietettiinkin sitten äitienpäivää ihan perheen ja ystävien kesken. <3

Tässä vielä muutamia kuvia viime päiviltä. :) 

Kummitädin rinsessa <3

"Röökiprojekti" :D

Mökki <3 Mumman vanha kotitalo :) 

Orvokkeja äidille :) 

Nappisilmä <3

Iloinen kaveri <3

Että sellaista tänne. :) Nyt onki jo uus viikko ja uudet kujeet, kummitypy äitinsä kanssa kylässä joten vielä vikat kupit kahvia ja sit pikkutypyn herätys päikkäreiltä. Täälä odotellaan yhtä tärkeää sähköpostia ja jännitetään mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. ;) 

Aurinkoista tiistaita kaikille! :) 

Sokea myyrä täälä hei..

Hellurei ja hellät tunteet! 

Hengissä ollaan pienestä hiljaisuudesta huolimatta! Tänään aamulla kävin koululla treffaamassa yhtä opettajaa lääkelaskutenttiin liittyen ja nyt oli tarkoitus alkaa postailemaan viikon kuulumisia mutta sitten kävi näin.. 

Rikki sönder, perus maanantai!

Oikeen perus maanantai! Aamulla laseja putsatessa tunsin että jotenkin nyt tuntuu oudolta lasit keskikohdasta ja nyt yhtäkkiä ilman mitään sen kummempaa varoitusta, pamaus! Ensin irtos toi linssin yläpuolella oleva reuna ja samassa lensikin jo linssi irti.. Muutenhan ei sinänsä haittais koska uudet lasit olis ollu ajankohtaset muutenkin mutta vähän nyt harmittaa etten oo uusia ehtiny käydä pälyilemässä. 

Vielä enemmän harmittaa että oon köyhä opiskelija! Oikeesti, nyt jos löytyis ylimääräistä niin soittaisin samantien tältä istumalta laser-leikkauksen esitutkimukseen ajan ja leikkaukseenkin menisin heti vaikka huomenna sen enempiä miettimättä jos olis mahdollisuus mutta kun ei niin ei.. (Tän hetkinen unelma numero1!) Toisaalta, kaks karsastusleikkausta kun on takana niin silmälääkäri ei uskaltanut viime käynnillä taata että laser-leikkaus mulle pystyttäisiin tekemään mutta 99% varma oli kuitenkin.. Että nyt kai pitäis pistää joku kolehti pystyyn.. huoh, niin maanantai!

Mutta joo, en nyt ala ilman laseja tän pitempiä postailemaan kun näkö on mitä on ja nyt jo heittää päässä puoli tuntia kun on ilman laseja ollut joten.. 

Hyvää alkanutta viikkoa muille & postailen taas kun näkee postatakin! :)

Ps. Uusia lukijoitakin on taas ilmaantunut, tervetuloa! <3

Edit: Ei kettu! Tajusin just että mullahan olis se tärkee tentti ens viikolla! Saa nähdä miten menee puolisokeena.. Ja olis ollu tietty kiva jos olis nähny päntätäki.. Ei hitto nyt kyllä harmittaa niin paljon! 

Vappukuulumiset

Moikka moi!

viime kirjottelusta onki taas jo melkeen viikko kun tosiaan pienellä matalapaineella täälä menty. Samalla matalapaineella taidetaan jatkaa edelleen vaikkakin muutama asia on nyt pikkuhiljaa alkanut selviämään. Loppujen lopuks, on ne omat murheet vaan pieniä joidenkin murheiden rinnalla, se on tullu taas nähtyä. Oikeesti vaikka jotkut omatkin jutut surettaa niin eniten murehdin kyllä tällä hetkellä vähän isompia asioita, huonoja uutisia tullut ja niin, kaikista pahinta on se kun ei vaan tiedä mitä sanoa.. No, uskon kuitenkin että joku tietää että on mun ajatuksissa vaikka en mitään sanoiskaan. Enkeleitä sinne. <3

Mutta joo, vaikka nyt onkin vähän mieli maassa niin eteenpäin on mentävä ja siks ajattelin tulla nyt postailemaan ettei ihan kokonaan taas jää tää kirjoittelu.

Vappua edeltävänä päivänä oltiin vaan ja hengailtiin. Illalla käytiin maalla toimittamassa avoneita ja samalla oli tarkoitus juoda kupilliset kahvia. No, kahvi korvattiin sitten vapun kunniaksi yhdillä lonkeroilla ja loppujen lopuksi se "vaan yksi lonkero" vaihtuikin pullolliseen shampanjaa.. Mutta kerrankos sitä vaan vappua vuodessa vietetään joten.. ;) 

Shampanjaa pöytään! <3

Loppuilta ei sitten taas mennytkään ihan suunnitelmien mukaan mutta sehän ei varmasti yllättä ketään. On se kumma että kun on kivaa niin aina tulee jotain, mutta siitäkin selvittiin sit kuitenkin muutamalla ärräpäällä ja hampaiden kiristyksellä.

Vappuna ei torille jaksettu sinne ihmispaljouteen lähteä vaan tyydyttiin Jennin kanssa jäädä vähän sivummalle prätkäletkaa kattelemaan. Treffattiin Minnan ja Jirin kanssa siinä samalla ja voi sitä lapsen riemuja kun oli prätkiä tiedossa ja joku tuttukin ja tärkeäkin sielä jonka vilkutusta odoteltiin niin kovasti ja kovaan ääneen että tais kaikille ympärillä olevillekin tulla harvinaisen selväksi ketä odotellaan ja millä sieltä kohta tullaan! :)

Jiri odottelemassa prätkäletkaa

Prätkäletkan jälkeen treffattiin sit pikaisesti mun ystävä Saija ja toinen kummitypy Olivia joka oli perheensä kanssa tullu tänne vapun viettoon. Samalla napattiin Taija ja Melina kyytiin. :)

Kummitädin rakkaus Olivia vappuna <3

Melina vappufiiliksissä :)

Myöhemmin treffattiin sit vielä uudestaan kun käytiin Olivian ja muun stadin porukan kanssa raippiksessa kiikaroimassa kun lapset halus nähdä sillan ja päästä kiikaroimaan merelle. :)

Kummityttö Olivia ja pikkuveli Kaapo :)

Kiikarointia :)

<3

Vappuherkkuja a'la Jutta! :)

Kiikarointien ja sillan pällistelyjen jälkeen lähdettiinkin sitten vielä Jennin kanssa Jutan ja Akin luo vappukahville ja tuli siinä vapun ainoat simat ja Jutan leipomat vappumunkitkin maisteltua. Suhteellisen rauhallinen vappu siis tuli vietettyä. :)

Mitenkäs muiden vappu meni ja kävittekö torilla? :) 

Ei hyvää ilman pahaa..

Seuraa ehkä maailman pitkäveteisintä pähkäilyä, aikuisen teiniangsteilua ja analysointia joten jos harrastat pelkkiä hyväntuulen blogeja niin suosittelen ajan- ja hermojen säästämiseksi skippaamaan tämän tekstin. :) 

Nielurisoja ei mulla muistaakseni enään ole mutta kitarisoille olis viime aikoina tehnyt mieli monestikin esitellä maailmaa. On nimittäin viime aikoina ollu sen verran hermot piukassa ja hihatkin on palanu siihen tahtiin että välillä olis todellakin ehkä tehny hyvää mennä johonkin keskelle mettää, tai tässä tapauksessa peltoa kun tunnun sielä maalla niin kovin viihtyvän. 

Kaikkihan alkoi jo viime perjantaina. Oli ollu kaikinpuolin kiva päivä, oltiin kyläilty kummitypyn luona ja vietetty päivä perus hengaillen. Illalla iski sit hiukan ehkä surkee fiilis kun tuli siinä vähän ehkä liiankin kanssa pohdittua ja kuinka ollakkaan, jälleen kerran, kun paskaa tulee niskaan tai mieli on muuten paha niin tuleehan sitä itseään toki sit joka suunnasta tai sattuu jotain millä varmasti saadaan varmistettua että se mieli tosiaan on paha ja sellasena pysyy.

Olin selviytyny illan riennoista melkeen kotia asti ja aamuyön tunnit oli jo meneillään kun puski sellasta viestiä että mieli todellakin laski nollasta sataan sekunnissa ja kaupan päälle yöunetkin meni. (Joku muu sen sijaan toivon mukaan nukkui kovinkin makoisat yöunet..) En nyt ala puida tätä itse asiaa täälä sen kummemmin varsinkaan kun en loppujen lopuks edes itse ainakaan vielä kaikkea tiedä, mutta pointti oli siis se että mieleni todellakin pahoitin ja tästä johtuen viime päivät on menty aikamoisella matalapaineella. 

Oon yleensä vihaisena sellanen että joko paasaan ja skitsoilen ko. aiheesta niin kauan että alkaa jo itseäkin naurattaa, tähän ei yleensä edes mee kauaa, tai vaihtoehtoisesti oon sit todellakin "vihainen-vihainen". (Tajutkaa tai ette mitä tolla nyt sit meinaan :D ) Kun taas petyn tai pahoitan mieleni niin haluan joko olla itekseni mikä on tosi harvinaista mulle, siis että yksin viihtyisin, tai sitten voin olla seurassa mutta silti ns. omissa oloissa ja ajatuksissa. Perjantaina nyt sit onnistuin samanaikaisesti sekä pettymään/pahoittamaan mieleni sekä suuttumaan toden teolla, ei hyvä fiilis siis alkuunkaan. 

Tää fiilisten sekasoppa ja noin tunnin pituisiks jääneet yöunet sai sit aikaan sen että lauantaina kypsyin totaalisesti siihen puhelinrumbaan kun luuri soi ja piippas kaiken aikaa joten loppujen lopuks laitoin tylysti luurin äänettömälle, mitä en yleensä kovin helposti tee edes yöllä koska jollakin ystävällähän voi tulla vaikka jokin hätä ja sit en ookkaan tavoitettavissa, ja päivitin vielä naamakirjaankin niinkin kauniin päivityksen kuin:

"laitetaan nyt tänneki jos vaikka menis paremmin perille eli joo hengissä ollaan mutta ihan on tietoinen valinta että luuri äänettömällä eli on ihan se ja sama soittaako joku kerran vai sata, luultavasti en vastaa. Soitan takasin jossain kohtaa kun jaksan, jos jaksan. Tack o adjö."

Haha! Nyt jo vähän naurattaa toi päivityskin mutta sillä hetkellä oli kyllä nauru kaukana. Illalla onneks sitten Jenni pelasti mut neljän seinän sisältä ja käytiin vielä kidnappaamassa pienemmän kummitypyn äiti Neakin meidän matkaan pitkästä aikaa. <3 

Ajeltiin ympäriinsä, kuunneltiin musiikkia ja enimmäkseen oltiin vaan hiljaa. Teki tosi hyvää mulle kun sai rauhassa pähkäillä ja niin tais tehdä ainakin Neallekin hyvää se "hiljaisuus" kun taitaa olla ne hiljaiset omat hetket aika vähissä sielä kotona kun arkea pyörittää neljän lapsen kanssa :) Muutenkin ollaan joskus puhuttukin Nean kanssa siitä että on se hyvä kun joskus voi vaan olla, että vaikka on toisen seurassa niin välillä voi silti olla vaan hiljaa ja itsekseen pähkäillä ilman että tulee mitenkään ahdistunutta hiljaisuutta. :)

Siinä kun ajeltiin niin sattui sit sellanen jännä juttu että luuri alkoi huutamaan saapuneesta facebook-viestistä. Viesti alkoi muistaakseni kysymyksellä "kuka sua on loukannu" ja aika pian sen jälkeen alkoikin ilman mitään sen kummempaa "varoitusta" tulla ihan kuin jotain "analyysia" musta, siitä miten "kaikki varmaan kelaa että oon aina happy enkä koskaan siipi maas." Lisäks sain kaupanpäällisenä toteamuksen "toisaalta elät muita varten jos et oo huomannu näin btw, jos et oo huomannu et teet sitä, oon monesti miettiny et eläisit ittees varten ja alkaisit välittää itestäs enemmän, eikä se juurikaan itsekästä ole.."

Se mikä tässä jutussa on jännää, on se että nää sanat tuli ihmiseltä joka ei periaatteessa tunne mua kovin hyvin (tosin näköjään paremmin kun ajattelinkaan), ihmiseltä joka ei kuulu siihen ihan lähimpään ystäväpiiriin, ja jota tulee nähtyä todella harvoin. Olis ollu helpompi ymmärtää jos nää sanat olis tullu joltain tosi läheiseltä ystävältä joka tuntee mut läpikotaisin, kun että joltain "vieraammalta". Vielä jännemmän tästä teki se, että vaikka en tietenkään voikaan tätä myöntää, niin nää asiat tais kuitenkin osua aikalailla oikeeseenkin..

Nää sanat sai mut todellakin miettimään asioita joten taisivat tulla tarpeeseen. 

Kiitos siis sanojen sanojalle.

Mä luulen että jos huomenna lukisin tän tekstin niin huomaisin että tästä tekstistä tuli aivan älyttömän sekava mutta kunhan nyt pähkäilin ja saattaa olla että pähkäilen joskus toistekin. Mietin muuten aivan älyttömän kauan että kirjoitanko edes mitään ns."negatiivista" mutta sitten ystäväni fiksuna totes kun ääneen asiaa pohdiskelin että, "miks ei vois kirjottaa, en ymmärrä miks blogiin pitäis kirjoittaa vaan kaikki hyvät asiat kun kenenkään elämä nyt tuskin kuitenkaan mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ole.." ja niinhän se menee. Ymmärrä toki ns. hyvän tuulen blogit missä ollaan aina iloisia ja auringonpaisteisia ja luen sellaisia itsekin mielelläni mutta kuitenkin, tää on mun blogi ja jos mua jokin asia surettaa tai suoraan sanottuna vituttaa niin miksei se sais myös mun blogissa näkyä? 

Ja kuten sanottu ilman pahaa ei voi olla hyvääkään joten.. ;) 

Ja jos nyt joku jaksoi lukea tänne asti niin voin kuitenkin lohduttaa kertomalla että vaikka matalapaineella jatketaan niin huomenna päivitellään taas niistä kivemmista aiheista nimittäin ainakin vapusta on tulossa postausta ja lisäksi se kauan odotettu vauvajuhlapostaus alkaa olla vihdoin muutamaa kuvaa vaille valmis. :) 

Ps. Ja hei, jos joku nyt kelaa että alan julkaisemaan täälä jotain naamakirjan yksityisviestejä niin tarkoitus ei todellakaan, kunhan nyt lainasin paria lausetta kun aiheeseen liittyivät. :D Lisäks taidetaan olla kyseisen ihmisen kanssa sen verran kuitenkin samoilla linjoilla että tuskin tästä pahastuu joten.. :) Mutta joo, tästä postauksesta tuli nyt taas sen pitunen että eiköhän riitä tältä erää. Mä alan kattomaan tuhluriprinsessoja ja sit jos yrittäis nukkua, nää viime öiden minimaaliset yöunet alkaa tuntua.. 

Hyvää yötä kaikille!