Otsikoton sunnuntai.

Mieliala tällä hetkellä: TURHAUTUNUT! Mulla on pitkin päivää ollu mielessä ajatuksia mistä pitäis kirjottaa mut pakko myöntää, mietin liian paljon sitä ketkä kaikki tätä lukee, mitä ne tästä ajattelee jne.. Äsken aloin kuitenkin miettimään että paskaako sillä on väliä mitä mä tänne raapustan, väärin ymmärtäjiä ja paskan puhujia on aina ollu ja tulee aina olemaan kirjotan mä tätä tai en. Pätee jokaisen kohdalla. Aina on ihmisiä jotka ymmärtää sut väärin, saa susta väärän kuvan tai jauhaa paskaa, teit sä mitä tahansa. Toi on yks niistä syistä miks mä päätin että alotan viemään tätä blogia vähän rehellisempään suuntaan. Ei sillä, rehellisesti oon tähänki asti asioista kirjottanu mut tolla nyt lähinnä tarkotan että alan kirjottaan asioista enemmän niiden omilla nimillä, ainakin pyrin siihen. Jossain kohtaa kun oikeesti "annan itelleni luvan" kirjottaa tietyistä asioista niiden oikeilla nimillä saattaa lähteä paskan jauhamis rinki pyörimään mutta oikeestaan, mä en enää välitä. Tää on mun blogi, mun unelma, ja ennenkaikkea mun elämä. Miks mä en siis kirjottais just mistä mä haluan, taistelis mun unelmien toteutumisen eteen ja eläis muutenki elämääni just niinku mä ite haluan?? Niin, en keksi yhtään hyvää syytä miksen tekis just niin.

Okei, mä tykkään lukea blogeja joissa ihmisten elämä tuntuu olevan ruusuilla tanssimista. Kaikki menee just niiden ihmisten haaveiden mukaisesti, saadaan unelma duunit, puolisot, talot ja lapset, ikinä mikään ei mee vastoin suunnitelmia. Hienoa jos jonku elämä oikeesti on tollasta, uskallan epäillä, mun ei ainakaan. En muista että mun elämässä mikään olis ikinä mennyt "niinku elokuvissa" ja tuskin tulee menemäänkään ja sen takia mä päätin että tuun kirjottamaan niin hyvistä ku niistä huonoistaki hetkistä. Ja jos mä nyt jonkun mielestä kuulostin katkeralta tai joltain muulta yhtä tympeeltä ja kuluneelta adjektiivilta niin ehei, erehdytte. En siis todellakaan oo luovuttanu elämän ja omien unelmien suhteen, päin vastoin. Tuutte vielä näkemään! =)


Olisin halunnu tähän sen version missä Phil Anselmo, ehkä namuin ikinä, hilluu ilman paitaa mut koska sitä videoo ei saanu upotettua niin jouduin nyt tyytymään tähän.. No, biisi toimii silti aina, kuvalla tai ilman! ;)

Tästä kirjotuksesta nyt tuli ehkä "hieman" vihamielinen tai saattaa kuulostaa siltä mutta se johtuu (ensimmäinen rehellinen tunnustus!) vaan ja ainoastaan siltä että tällä hetkellä on meneillään helvetillinen turhautuminen, hate myself-hetki, enkä oikeesti tiedä mitä tekisin ja miten päin olisin. Tää kaikki johtuu siitä että oon vihdoin saanu selvitettyä itelleni yhden asian mitä haluan mutta en tiedä mitä asian eteen tekisin, tai toisin sanoen tekisinkö yhtään mitään. Jotenkin on taas se "haluan mennä huutamaan faktoja torille"-fiilis, toisaalta taas, en ehkä uskalla. Aikasemmin yritin uskotella itelleni että tiedän ja en tiedä mitä haluan. Nyt se on muuttunu siihen että tiedän mitä haluan mutten ehkä uskalla haluta. Menikö TAAS monimutkaseks? Meni. No, eipä oo kyseessä mikään maailman helpoin asia, tai ehkä jollekin joo mutta ei mulle. Elämässä on otettava riskejä.. Niin, näköjään sit kuitenkin, kaikkien omien luulojeni vastaisesti, mä pelkään niitä. Pelkään ottaa riskejä. Mun kohdalla kai sit todellakin pätee sanonta "parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas". Voisin jatkaa tästä aiheesta varmaan ikuisesti mutta mitä muuta tähän enää sanomaan kuin että voi helvetti sentään mikä NÖÖSI!

Aamun herätykseen aikaa: 3 tuntia, 30 minuuttia, olisko unen aika?? Olis! Siispä hyvää yötä kaikille, toivon mukaan saatte nukkua kauemmin ku mä, muistakaa taistella unelmistanne, älkää olko nöösejä.. niinku minä. Hiphei ja hyvät yöt, palataan astialle! :)

Ps. jos ette oo vielä painanu tota oikealla olevan kyselyn vastaus nappulaa niin plop plop, painakaa sitä! Ja myöskin anonyymi (jos oottekin nöösejä ;D HAHA!) kommentointi on edelleen sallittua! :P