Päänsisäinen helvetti & tekohymyä pukkaa..

Kas kas, niinhän se aina menee että jokaikinen kerta kun yrität huom. edes yrität ajatella positiivisesti, hymyillä ja ehkä jopa harkita saavas edes jotain aikaan elämäs aikana niin aina, siis oikeesti aina, tulee se joku sellanen pysäyttävä takaisku. Niin tälläki kertaa. Viime yönä alkoi taas jälleen kerran yks näistä "ajanjaksoista" kun voi sanoa että mun päänsisällä on meneillää täyshelvetti ja tekohymyn eteenki saa tehdä enemmän ku paljon töitä. Okei, ehkä se johtuu ainaki osittain siitä että ne ihmiset jotka on mulle tärkeitä, on sit toisinaan ehkä jopa liianki tärkeitä? Sit ku jotain sattuu niin ressaan ja hermoilen ja pahimmassa tapauksessa poraan silmät päästäni. Menetän yöunet enkä saa muutenkaan mitään aikaseksi ja sit vaan kiskon kahvia ja röökiä mielin määrin.. Ylireagoinko? Ehkä. Ja jos ylireagoinkin niin siihen on todellakin syynsä jonka ihan helvetin varmasti tietää jokaikinen niistä oikeesti läheisistä ja rakkaista ihmisistä.

No mutta joo, halusin nyt lähinnä siks tästä mainita että sellaset ihmiset jotka mun naamaa joutuu tulevina päivinä kattelemaan niin ymmärtää että jos se naama on rullalla ja fiilis paska tai oon ilkee niin ei mitään henkilökohtasta, koittakaa kestää tai.. no, tiedätte kyllä. En halua tästä oikeastaan edes nyt sen enempää kirjotella, oli ylipäänsä jo typerä teko päivittää naamakirjaanki aiheesta (anteeksi.), tää on kuitenkin ehkä ihan vaan mun ja jonkun toisen osapuolen välinen asia joka luultavasti taitaa muutenkin jäädä selvittämättä. Jei lisää puolitiessä olevia asioita elämässäni.

 Nyt kahvia tippumaan ja sit ehkä jotain iloisempaa päivitystä.. :)