keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kahvin voimalla, ainakin..

Eilen jäi tosiaan päivittelyt kokonaan koska en hirveesti kotona ehtiny olla ja illalla olin sit ihan naatti ku kotiuduin joten en jaksanu enää alkaa postailemaan. Nukuin tosiaan toissa yönä kokonaisen tunnin, ehkä jopa pari minuuttia yli joten aamulla oli pikkusen verran silmät ristis ja ajatukset solmussa.. No, myöhemmin ne oli sit jo muistakin syistä hiukan solmussa joten ihan kaikkea ei voi nyt pistää pelkkien lyhyiden unien piikkiin.. 

Aamu lähti kuitenki liikkeelle sen verran tehokkaasti puhelimen pirinällä että ei auttanu kun nousta ylös ja pistää kahvit tippumaan. Ei tosin sinänsä haitannu ku aamukahvit tuli sit juotua hyvässä seurassa ja pääsinpäs minäkin sit ainaki ihmisten ajoissa ylös peiton alta. ;) 


Kun nyt sit kerran olin saanu niinkin tehokkaan aamuherätyksen niin päätin että parempi vaan sinnitellä koko päivä hereillä vaikka yöunet lyhyiksi jäikin, jos sitten illalla tulis unikin ajoissa. Aamukahvi vieraan lähdettyä rupesinkin sitten reippaana siivoomaan! :) Tosin, se lista minkä olin päässäni ajatellu että päivän aikana saisin aikaan.. No, se jäi ehkä osittain hieman ajatuksen tasolle mutta sainpa nyt ainakin jotain järkevää aikaan. :) 

Päivällä iski sit ihan hirvee kooma ja olinki jo saanu itteni peiton alle suunnitelmissa ottaa "ihan vaan pienet" nokoset. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun lääkärireissua pukkas joten ei muuta kun ylös ja kohti pääterkkaria. Sielähän nyt tunnetusti saa jonottaa lähestulkoon aina ja nytkin sanottiin että tulkaa muutaman tunnin päästä viideltä uudestaan. 

No, suunnattiin sit ihan vaan vaihteeks kummitypyä ja sen mamaa moikkaamaan siinä odotellessa. On tullu tällä viikolla oltua sielä joka päivä ja lapsillekin jo tänään sanoinkin että oon muuttanu sinne ku ne ihmetteli kun ollaan nyt joka päivä sielä tällä viikolla ollu.. ;) 

Meillä oli tosiaan tarkoitus ihan vaan käydä kahvilla ja ehkä hengailla pari tuntia, mutta loppujen lopuks sielä vierähtikin koko päivä ja kotia lähdettiin illalla kympin mais kun alkoi väsy painaa. Kotimatkalla käytiin sit vielä moikkaamassa ohimennen Maijua ja Mr. J.tä. :)

Kotona sit kovasti suunnittelin että katon vaan Iholla ja salkkarit ja sit painun heti kiltisti nukkumaan, AJOISSA! Vaan mitä vielä.. Kummasti vaan unimasa ehti ottaa jalat alleen ennenku sain itteäni pehkuihin edes ajatuksen tasolla..

No, sinne meni sit taas yks päivä ja vaikka en niin paljo saanukaan aikaan kun olin suunnitellu niin vierähtipä se aika ainakin hyvässä seurassa tärkeiden ihmisten kanssa.. ;) <3 (Joo keksin nyt joka asiasta jotain positiivista, jopa mun aikaansaamattomuudesta! ;) 

Mutta joo, tästä nyt tuli taas tällänen kilometri postaus enkä jaksa odottaa enää sekuntiakaan että nään päivän Iholla-jakson, oon niin koukussa, että mä taidan nyt lopetella ja kirjotella sit huomenna tai myöhemmin lisää, turha kai tässä mitään unirytmiäkään on enää alkaa korjailemaan kun se viikonloppukin taas jo kovaa vauhtia lähestyy vai mitä..?! ;) 

Ootteko te muuten seurannu Iholla-sarjaa? :)


4 kommenttia:

  1. Se on joskus helvettiä kun menee yliväsymisen puolelle eikä sitten saa unta, saattaa mennä useampikin päivä ihan zombiena kun on rytmit sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä taidan olla vähä aina yli väsymyksen puolella ;D Ei mut oikeesti, ollu jo niin monta vuotta unirytmi sekasin että pitäis kai oikeesti koittaa jo pikkuhiljaa alkaa tekemään asialle jotain.. Sit vaan aina tulee se kuuluisa viikonloppu joka sotkee kuviot.. :D

      Poista
  2. Mä oon välillä kattellu sitä Iholla -sarjaa. En koskaan nähny ekaa tuotantokautta, joten en ihan tiennyt mistä hypetys johtui. Enkä tiedä edelleenkään. Vähän oon tuosta sarjasta saanu sellasen "voi nyyhnyyh" -fiiliksen. Viisi aikuista ihmistä inisee ja vikisee kokonaisen tv -sarjan edestä. Ei oo ainakaan muhun kolahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä katoin myös ekan kauden ja jo silloin innostuin ja nytkin ihan koukussa! :) Vaikka joo onhan se niinkin, ollu molemmilla kausilla, että joku sielä nyyhkii ja ottaa päähän enemmän tai vähemmän, ainakin mun kohdalla, mutta sit taas toisaalta ajattelen et aika rohkeita naisia kun noin uskaltavat avata elämäänsä kaikkine iloineen mutta myös suruineen.. :)

      Poista